RUOKAKULTTUURIN PALVELUKSESSA
Hyssälän raparperikiisseli saa makua oman pihan vadelmista ja tyrnimarjoista sekä tällä kertaa myös kardemummasta.MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutilalla on missio: hän haluaa nostaa ruuan ja ruokakulttuurin politiikkaan, kaikkien ministeriöiden yhteiseksi asiaksi. Ministeri Liisa Hyssälän luona Nuutila piti varsinaiset kaappisulkeiset.
TEKSTI: Riitta Mustonen KUVAT: Kimmo Haimi
Kotimaisuus on kova juttu
Missio on vienyt miehen tien päälle. Jaakko Nuutila on kesän aikana kiertänyt ympäri maata, tavannut maakuntien vaikuttajia ja toimittajia, lounastanut silmäätekevien kanssa. Että Suomessa ymmärrettäisiin hyvän ruuan merkitys ja osattaisiin arvostaa omia tuotteita.
Nyt lobattavana on sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä. Ollaan Hyssälän maatilalla Liedon Nauristiellä. Nuutila on kutsuttanut itsensä kylään laittamaan ruokaa ministerin omassa keittiössä. Mikä olisikaan parempi tapa puhua ruuasta kuin ruoka suussa – tai siis lautasella?
Ruokalista on kesäinen ja raaka-aineet läheltä tai vähintäänkin suomalaisia: luomukaritsaa, oman maan perunoita, salaatteja ja raparperia, oman pihan marjoja. On sovittu, että Nuutila valmistaa alku- ja pääruuan, emäntä jälkiruuan.
”Teen raparperikiisseliä. Tätä meillä aina tehdään. En osaa tehdä jotain pannacottaa”, ministeri tunnustaa ja myöntää muutenkin olevansa keittiössään nykyisin enemmän vieras kuin emäntä. Isäntä on opetellut ruuanlaiton ja hoitelee ruokaostokset, kun vaimo asuu viikot Helsingissä. Viikonloppuisin kokataan yhdessä ja usein kestitään myös ystäviä.
”Ruuanlaitto on meille ainoa yhteinen harrastus. Meillä on täällä kokkisota kahteen pekkaan. Mies on parempi, mutta minä en halua hyväksyä sitä. Ei laiteta mitään hienoja juttuja – viime viikonloppunakin oli muurinpohjalettuja ja paljon porukkaa syömässä.”
Kuntaruokailu vaaliteemaksi
Keittiöön on tultu kasvimaan kautta. Sitä hoitaa ”Äijä” eli tilan entinen pehtoori Sauli Koivunen. Hyssälä myöntää, ettei edes tiedä enää, mitä kaikkea äijä on tänä vuonna kasvimaalle kylvänyt, mutta ainakin pinaattia, salaatteja ja yrttejä siellä on ja tietysti perunoita. Kasvihuoneessa punertavat monenlaiset tomaatit ja hieman ruohottuneista pensaista kerätään marjoja. Emännän suosikkeja ovat tyrni ja marja-aronia.
”Me eletään tässä talossa siitä, mitä me tuotetaan tuolla pellolla. Nyt siellä kasvaa rypsi ja tässä pullossa on rypsiöljyä, kotimaista tietenkin. Kun ollaan tuottajia, niin kotimaisuus on meille kova juttu, mutta ei sillai, että tultais sen kanssa hulluiksi”, Hyssälä linjaa.
Rypsiöljy menee salaatin kastikkeeksi, mutta kantarellimuhennokseen tarvitaan aitoa voita. Vieläpä kirnuvoita, jota Nuutila on tuonut mukanaan. ”Jos tämän tekee margariiniin tai öljyyn tai käyttää jotain kevennettyä ruokakermaa, kannattaa unohtaa koko juttu. Jos syö kerran kuukaudessa kunnon kermaan tehdyn muhennoksen, ei se ketään hautaan vie.”
”Kirnuvoi ja kerma ovat rehellisiä perusjuttuja”, Nuutila summaa ja Hyssälä säestää: ”Me ei puhuta kermaa ja voita vastaan.”
Nuutila kysyy, mistä löytyvät vehnäjauhot. Kantarellimuhennos kaipaa suurustusta. Suola keittiömestarilla on omasta takaa, samoin tärkeimmät veitset lääkärinlaukkua muistuttavassa salkussa, joka kulkee mukana matkoilla.
”En tiennytkään, että MTK käy tarkistamassa jäsentensä kaapit”, Hyssälä naurahtaa, kun vieras avaa kaapinoven toisensa jälkeen. ”Tämä ei kyllä ole mikään huippukokin keittiö. Olen halunnut tänne vanhoja huonekaluja.”
Vaikka ravitsemusasiat eivät varsinaisesti kuulu Hyssälän toimenkuvaan, ministeri tietää, että rasva- ja suola-asioissa suomalaisilla olisi vielä parantamisen varaa. ”Kasviksien ja marjojen käyttöä pitäisi lisätä. Jos jokainen ostaisi mehumaijan ja rupeaisi tekemään mehuja – siinä olisi keino”, ministeri keksii.
Ruuan arvonlisäveron poistamiseen terveellisiltä elintarvikkeilta Hyssälä ei usko. Tärkein tehtävä on saada yleisesti elintarvikkeiden arvonlisävero alas. Hallitus on sopinut, että vero putoaa 17 prosentista 12:een ensi vuoden lokakuun alusta. ”Askel kerrallaan. Jo tämä on aika iso potti, yli 400 miljoonaa euroa. Sillä on suurin merkitys kaikkein pienituloisimmille.”
Nuutila aprikoi, nappaako kauppa veronalennuksen, mutta Hyssälä vakuuttaa kaupan sitoutuneen siihen, että hinnat oikeasti alenevat. ”Se on kaupalle kunniakysymys, ja hintaviranomaiset valvovat asiaa tarkasti.”
Hyssälä on saanut raparperit pilkotuksi kattilaan. ”Kokki, sanopa nyt, miten nämä pitäis keittää oikeaoppisesti?”
Hallitukselle lusikka käteen
Julkinen ruokahuolto päättää suurelta osin suomalaisten ruuasta. Nuutila veikkaa – ja toivoo – että kuntaruokailu nousee syksyn kuntavaalien yhdeksi teemaksi.
”Kuntien ruokahankintoihin pitää saada yhdeksi perusteeksi ravitsemuksellinen ja aistinvarainen laatu. Nyt kun hinta ratkaisee, meille otetaan pariin kertaan kloorivesissä pestyjä salaattisekoituksia ja ulkomaista lihaa. Kuitenkin Suomi on ainoa maa EU:ssa, missä sianlihassa on nolla prosenttia salmonellaa, kun jossain Espanjassa 30 prosenttia sianlihasta on salmonellan saastuttamaa.”
”Jos suomalainen kuluttaja ei valitse suomalaista ruokaa, elintarvikeketjua ei pystytä ylläpitämään. Kukaan ei pysty sanomaan, miten ja missä ruoka on tuotettu, kun se tulee jostain kaukaa.”
Tuottajat ovat kesän aikana kertoneet Nuutilalle, että jos tuotanto nyt ajetaan alas, samaan hommaan ei enää ikinä lähdetä.
Hyssälä jakaa huolen. ”Miehen veljen perhe on maidontuottajia. Maidon hinta on noussut, mutta mihin se hinnannousu menee? Saako alkutuottaja sen?”
Molemmat taivastelevat kouluaterian alhaista hintaa. Jos ateria saa maksaa 60 senttiä oppilasta kohti päivässä, niin maidon hinnannousu voi tarkoittaa, että lihapullien lihapitoisuutta pitää laskea ja korvata makua natriumglutamaatilla. Tai jättää pehmeä leipä pois.
Ministerillä on ratkaisu. Kohennetaan päättäjien tietoisuutta ja ruuan arvostusta. ”Tietoisuus lisää poliitikkojen päätöksentekokykyä oikeaan suuntaan.”
Ministerin keräilytalous
Nuutila kävi kaksi vuotta sitten keittiömestareiden kanssa hallituksen iltakoulussa puhumassa ruokakulttuurin puolesta ja tapasi viime syksynä pääministerin. Ensimmäistä kertaa hallitusohjelmaan saatiin tavoitteeksi suomalaisen ruuan arvostuksen lisääminen.
”Kaikille tuli selväksi, kuinka tärkeä asia ruoka on”, Hyssälä kiittää. ”Ennen Jaakkoa ruokakulttuuriasiat olivat aika heikolla tasolla, mutta nyt on menty harppauksin eteenpäin ja alettu keskustella ruuasta.”
Nuutila ei ole yhtä tyytyväinen. ”Ei pelkkä keskustelu riitä, vaan kuluttajien pitäisi ymmärtää perusruuan merkitys. Tässä kouluruokailu ja kotitalousopetus ovat avainasemassa. Niissä lapset saavat mallin omaan tulevaan ruokailuunsa. Paneroidut leikkeet ja einekset johtavat ravitsemusta väärään suuntaan.”
Tänä syksynä julkiseen hallintoon on tulossa kestävän kehityksen mukaiset hankintaohjeet ja eri tahot kouluttavat ruokahuollosta vastaavia, että nämä osaisivat kilpailuttaa hankinnat niin, että tuore ja lähiruoka ovat mahdollisia.
”Julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli 750 miljoonaa ateriaa vuodessa. Jos ne saa ohjatuksi kotimaisempaan suuntaan, sillä on myös valtava työllistävä merkitys”, Nuutila hehkuttaa.
Ruokakulttuuri kaikkien vastuulla
Hyssälä huomaa jutustelun tuoksinassa lisänneensä kardemumman kiisseliin, vaikka sen piti maustaa kermavaahto. No, tekevälle sattuu. Maistuu ihan hyvältä.
Nuutila etsii nyt paistinpannua. Hän leikkaa lohen viipaleiksi ja ripauttaa suolaa kuumaan pannuun, missä lohipalat nahkoineen nopeasti kypsennetään. Hyssälä seuraa tarkkana vierestä: ”Kokin kanssa kun seurustelee, niin aina oppii.”
Hyssälä elää viikot keräilytaloudessa, mikä tarkoittaa sitä, että hän syö aina, kun on ruokaa tarjolla. Hellan äärestä häntä ei tavoita.
Keräilytaloudesta kertoo myös Hyssälän koti. Keittiön seiniltä ja kaappien päältä löytyy niin kakkuvuoka-, juustomuotti- kuin maitokannukokoelmaa. ”Aitassa on lisää. Kaikki mikä on 50-luvulta, on mulle jotain aivan ihanaa. Se oli niin turmeltumatonta aikaa. Muistatko 50-lukua, Jaakko?” Jaakko tunnustaa syntyneensä vasta 1966.
Ruoka alkaa valmistua, ja Nuutila muistuttaa päivän teemasta. Piti puhua myös ruuan merkityksestä henkiseen hyvinvointiin.
Hyssälä kertoo, miten heillä kotona ainoa tapa vaihtaa kuulumisia on istua ruokapöydän ääressä. Siinä puhutaan politiikkaa ja jaetaan ilot ja surut.
”Niin ja monet muistot tulevat makujen kautta. Makumuistot ovat tärkeitä esimerkiksi vanhuksille.” Tässäkin tullaan kuntaruokailuun. Ei ole myöskään sama, mitä vanhuksille laitoksissa syötetään.
”Kuntien ruokahankintoihin pitää saada yhdeksi perusteeksi ravitsemuksellinen ja aistinvarainen laatu. ”
Aterian jälkeen siirrytään keittiöstä ”metsästyshuoneeseen”. Ministeri saisi syksyllä kutsun MTK:n hirvijahtiin Kettulaan, jos olisi harrastusta, mutta kun ei, niin ehkä sitten makkaratalkoisiin.
Hallituksen suomalaisen ruuan edistämisohjelma on hyvä alku, mutta Nuutila tähyää jo jatkoa. Seuraavaksi pitää käydä kouluruokailun ja ruokakasvatuksen kimppuun. Jokaiselle koululle tulisi saada Englannin mallin mukaisesti kummimaatila, missä lapset voisivat tutustua ruuan alkulähteisiin.
Tällä kertaa kokin lobbaustyö ei ole vaikeaa, sillä ministeri on lähes kaikesta samaa mieltä. Uutta otetta tarvitaan ja mukaan on saatava kaikki ministeriöt eikä vain MMM ja STM.
”Aiemmin näitä ruoka-asioita on katsottu liian kapeasti ja jätetty asia viljelijöille. On ajateltu, että maa- ja kotitalousnaiset ja martat hoitavat ja se on siinä. Nyt ymmärretään, että suomalainen ruoka ja ruokakulttuuri on kaikkien vastuulla”, Hyssälä päättää.
Ministerin kaappisulkeiset
”Julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli 750 miljoonaa ateriaa vuodessa. Jos niiden kotimaisuutta saa lisättyä, sillä on valtava työllistävä merkitys”
Ministerin kaappisulkeiset
Ministerin kaappisulkeiset
Ministerin kaappisulkeiset
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
