Arvaamaton tapa aloittaa remontti on ehkä paras kaikille
”Olen todellinen fiilisrakentaja. Kun se oikea päivä koittaa, on jo seuraavana aamuna huoneen lattian tilalla parimetrinen maakuoppa”, Simo Ralli tunnustaa.
Kun vasara tipahtaa kädestä pitkä remontin jälkeen, on siihen kumman vaikea tarttua pitkään aikaan. Kuva: Kari Salonen13.4.202509:22
Voit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana:
Vasarani putosi kolme vuotta sitten. Siihen jäi, pakin pohjalle ja on sinnikkäästi pysynyt siellä.
Se on jännä tapahtuma tuo vasaran tipahtaminen, kun se tapahtuu, on sitä enää vaikea nostaa. Kun kuukausien puurtaminen on loppunut ja remontti on valmis, haluaa kaiken nopeasti siistiksi, aivan kuin mitään ei olisi koskaan tehtykään ja kun työkalut menee naftaliiniin, ei niitä aivan heti noudeta.
Olen huomannut harrastelijaremppaajana, että remontin ajankultausaika on noin kolme vuotta. Sitten kipsilevypölyn ja tuoreen kitin haju alkaa taas kiinnostaa ja tulla ajatuksiin.
Remppasin emännän työhuoneen lattiasta kattoon 2022 ja nyt keväällä aloin etsiä vasaraa vajasta.
Oikein pelästyin, missä vaiheessa minua on puraissut remontintekokärpänen?
En ole yhtäkään rakennuslehteä plarannut, en rautakauppoja selannut, en edes huvilaa ja huussia töllöttänyt. Mistä tämä tuli?
Aikani ihmeteltyäni sain ujutettua työkalun onneksi takaisin laatikkoon, ennen kuin mitään pahempaa ehti tapahtua.
Tajusin, että tänä keväänä minulla ei ole aikaa rakentaa, on liian kevät, on liikaa menoa, on liika kaikkea. Remppapureman kuitenkin sain, josko syksyllä sitten?
Asun toistasataa vuotta vanhassa hirsitalossa ja minulla on ollut projektina kunnostaa huone kerrallaan, katosta lattiaan.
Pienehkössä pohjalaistalossa on vain 11 huonetta, notta kolmen vuoden välein kun remppaa, menee siinä sopivasti aikuisikä. Talo on rossipohjalla ja vielä yhden alkuperäisen rossin meinaan purkaa ja heittää ikkunasta pihalle.
Olen todellinen fiilisrakentaja. Kun se oikea päivä koittaa, on jo seuraavana aamuna huoneen lattian tilalla parimetrinen maakuoppa.
En itsekään tiedä koska remontti alkaa, sitä vain pyörii huoneessa ja ottaa pari listaa irti. No nehän lähtivät helposti, onkohan lattialaudat samalla tavalla?
Haen sorkkaraudan, rautakangen, lapion ja huomaan ensimmäiset lankut purettuani, että pitäisiköhän nuo huonekalut siirtää, ennen kuin purkaa koko lattian.
Joku järjen valo käylähtää aivoissa ja haen rautakaupasta muoviset vetoketjuovet ja eristän tulevan remppakohteen muusta talosta.
Peruutan viljakärryt ikkunan alle ja alan lappaa apinan raivolla lattialankkua, niskoja ja sammal-ruispehu-savieristettä kärryille. Se on hullun hommaa!
Tuo vuosisatainen lämpöeriste viisinkertaistuu, kun sitä lapiolla yrittää saada jäämään eläkkeelle. Sen hieno pöly menee joka paikkaan, vetoketjun ja muovinkin läpi ja koko talo on suojauksesta huolimatta harmaan pölyn peittämänä.
”Laske tarkasti mitä remonttiin menee, lisää 30 prosenttia ja kerro tämä sitten kahdella. Kaukana totuudesta ei olla.”
Tässä vaiheessa töistä kotiin tullut emäntä yleensä kysyy, koska remontti loppuu? No perkules, eihän se ole vielä alkanutkaan.
Ehkä tämä arvaamaton remontinaloitustyyli on hyvä kaikille, ei tarvitse etukäteen jännittää, mitä tapahtuu. Ja sinänsä mitään aikataulua ei kannata vanhaa rempatessa edes tehdä.
Yleensä saa pyytää ammattilaiset paikalle kengittämään runkoa, eli vaihtamaan lahonneita hirsiä. Hirsitalo on sinänsä hyvä, varaosia piisaa, niin kauan kun metsiä saa hakata.
Toki olen sen verran etukäteen tuumannut tulevaa, että lattialankut ovat olleet taapelissa vuodesta 1999 ja muuta tilpöhööriä olen kerännyt pahimman varalle. Rahaa remppoihin menee aina kaikki!
Hyvä laskukaava on: Laske tarkasti mitä remonttiin menee, lisää 30 prosenttia ja kerro tämä sitten kahdella. Kaukana totuudesta ei olla.
Tässähän aiva intaantuu ittekki, pitääköhän sittenkin etsiä vasaraa vajasta?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
