Hirvieläinvahingot ovat tietoinen ja kallis valinta

Hirviä jää Suomeen metsästyksen jälkeen noin 84 000 yksilöä. Terve ja uusiutumiskykyinen hirvikanta olisi tutkijoiden mukaan vielä 30 000 yksilön tasolla. Silloin tapahtuisi vain murto-osa nykyisistä hirvivahingoista. Valitusta hirvieläintiheydestä (peurat, kauriit, hirvet) johtuen meillä on seuraavat jokavuotiset haitat, kulut ja hävikit:

Hirvikärpäset kiusaavat ja inhottavat, marjoja ja sieniä jää poimimatta ja metsävirkistystä nauttimatta. Hirvet, kauriit ja peurat kasvattavat ja levittävät punkkeja. Yksi kauris tuottaa 400 000 punkkia. Epidemia on paisumassa.

Miljoonia kuutioita tukkia ja satoja miljoonia euroja vientituloja jää saamatta vioittuneista puista ja taimista. Tulevaisuuden metsätuotanto kärsii kuusettumisen takia.

Koivua ja mäntyä ei haluta viljellä hirvien ruuaksi. Siitä johtuen väärällä maalla olevat heikentyneet kuuset ovat alttiita lisääntyville hyönteistuhoille.

Teillä tapahtuu noin 5 000 hirvieläinkolaria, joissa ihmisiä kuolee, orpoutuu ja satoja vammautuu loppuiäkseen. Romuttuneita autoja tulee kymmenien miljoonien edestä. Viljelyksiä tallautuu ja satoa syödään.

Riistakeskuksen sivujen mukaan: ”Suomen riistakeskuksen strategian mukaisesti riistaeläinkantoja hoidetaan kestävästi yhteiskunnan edellyttämällä tavalla” . Tämä periaate ei toteudu.

Päätäntävaltaa hirvipolitiikassa käyttää periaatteessa maa- ja metsätalousministeriö, käytännössä melko pieni metsästäjien ja metsästysmyönteinen virkamiesten joukko. Parlamentarismi ei toimi.

Hinta on kova. Osa metsästäjistäkin (esim. allekirjoittanut) vastustaa harmissaan kestämätöntä, tuhlailevaa ja järjetöntä hirvipolitiikkaa. Valitettavasti olemme vähemmistönä metsästäjien päätöksenteossa.

Suurimmalla osalla metsästäjistä on voimakas vietti saada ampua mahdollisimman paljon suuria eläimiä. Ehkä se pönkittää itsetuntoa. Siksi hirvieläinkantoja halutaan pitää tiheinä tai paisuttaa, muusta välittämättä.

MMM:n luonnon virkistyskäyttöyksikön päällikkö Christian Krogell vähättelee tuhoja ja hirvitiheyksiä. Riistapäälliköt hivuttavat vaivihkaa hirvieläintiheyksiä ylöspäin riistapiirien hallitusten tuella kansalaisten enemmistön tahdosta huolimatta.

Hirvieläinten todellisista metsävahingoista korvataan vain pieni osa. Kukaan ei voi kuitenkaan korvata kiukkua ja katkeruutta epäonnistuneen politiikan haitoista. Hallinnon arvovalta rapistuu kun ilmiselvästi poljetaan enemmistön etua pienehkön joukon vähäarvoisen hyödyn, tai tarkemmin sanottuna, huvin takia.

Yhteiskuntamme on taloudellisesti pinteessä. Kustannuksia on liikaa. Hirvieläimistä aiheutuu kaikkiaan useiden satojen miljoonien, ehkä yli miljardin välittömät ja välilliset kulut. Meidän systeemimme on pielessä siinä, että tässä asiassa seurausten maksajat eivät pääse mukaan päätöksen tekoon.

Mikä on se suuri arvo, jonka vuoksi hirvieläinkantoja on pakko pitää näin tiheinä ja maksattaa laskut vahingon kärsijöillä? Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja metsästäminen toteutuisivat paljon pienemmilläkin tiheyksillä.

Riistajohtajien ja virkamiesten arvoilla tai ymmärryksellä asiaa ei selvästikään saada yleisen oikeustajun mukaiseen ja järkevään kuntoon. Tarvitsemme joka alalla uudelleen arviointia ja kestävän kehityksen mukaista luovaa haitta – hyöty ajattelua. Riistapolitiikka ei saa tehdä tässä poikkeusta.

Eduskunnan pitäisi hoitaa näin suuri asia parlamentaarisesti. Kansalaisten tulisikin antaa aktiivisesti palautetta hirvieläinhaitoista suoraan hirvitiheyksistä päättäville.

metsästäjä, puun tuottaja, luonnon suojelija, agronomi

Sahalan Kartano

Rautalampi