Makea elämä maalla

Uudenvuodenaattona tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Maija Törmänen, 61, muutti Riihimäeltä Rautalammin Kerkonkoskelle. Virkanaisen ura päättyi ja seikkailu alkoi.

Tai seikkailu ja seikkailu. Rautalammilla odotti anopin kotitila: pieni punainen mökki, jossa ei ollut edes sisävessaa, ja läntti maata. Maija ajatteli, että tekee talvet käsitöitä myyntiin ja hoitaa kesät pientä mansikkamaata. Aviomiehen ansiotyö Helsingissä sähkötarkastajana toisi päätoimeentulon. Oliko siinä nyt mitään niin jännittävää?

Maijalle maallemuutto oli oikeastaan pakkoratkaisu, jos mieli pysyä terveenä ja hengissä. Työpaikalla valtion virastossa ilmapiiri oli sellainen, että sieltä täytyi lähteä pois. ”Meitä oli kahdeksan viisissäkymmenissä olevaa naista samassa paikassa ja liian kiltti esimies. Ei siihen muuta tarvittu.”

”Lähdin ihan rämäpäisesti ja uhkarohkeasti pakoon mielipahaa.”

Marraskuisen harmaana päivänä kuuma punajuurikeitto odottaa tulijoita tuvassa. Margit Lund viimeistelee päivän töitä eli glögin pullotusta joulumarkkinoille. Maija touhuaa marmeladien kanssa ja Tuomo-puoliso häärii ympärillä sen, minkä Maija määrää. On vuoden kuumin sesonki Luomutila Ollissa.

Maijan käsityöinnostus hiipui yhteen talveen, mutta mansikat kävivät kaupaksi ja mansikkamaa laajeni. Syntyi Luomutila Olli, joka tuottaa kurkkusäilykkeitä, luomuhilloja, mehuja, marjasiirappeja, aamiaismarmeladeja ja marmeladimakeisia.

Joulunajan ykköstuote on luomumarjoista keitetty glögi, jota menee yli tuhat pulloa vuodessa luomukauppoihin ympäri Suomen. Lisäksi itävaltalainen Sonnentor on valinnut Luomutila Ollin mausteidensa maahantuojaksi, mikä on alalla merkittävä saavutus.

Yrityksen liikevaihto ylittää tänä vuonna 200 000 euroa. ”Lamaa ei ole tunnettu täällä. Ensi vuonna liikevaihto on 300 000, niin olen päättänyt”, Maija summaa.

Alkupääoman yritykselleen Törmäset saivat, kun myivät omakotitalonsa Riihimäellä. Tuomokin siirtyi kokonaan Rautalammille ja pariskunta rakensi pihapiiriin talon, johon tuli mansikanpoimijoiden taukotila, käsityöhuone, marjanpakkaamo ja huoltotila. Nyttemmin huoltotila on tukkukaupan varastona.

Maijan mukaan hänen elämänsä oli simppeliä viisikymppiseksi asti. Ikänsä Riihimäellä elänyt yhden tyttären äiti kävi töissä ja viikonloppuisin ja lomilla kesäpaikassa Savossa. Kunnes mitta tuli täyteen.

Oli lähdettävä katsomaan, miten omat siivet kantavat.

Kymmenen vuoden jälkeen Maijaa harmittaa vain yksi asia. Ettei tullut lähdettyä nuorempana.

”Olen kasvanut ihmisenä. Elämääni on tullut erilaisia arvoja. En esimerkiksi milloinkaan enää väheksy maajussia. Täällä olen nähnyt, mikä hirveä taito sillä pitää olla ja miten monia asioita hallita.”

Tytärkin totesi äidistään, että tästä on tullut eri ihminen.

”Kun saan tehdä mitä haluan, niin itsevarmuuteni on kasvanut. Kehtaan kertoa kaikille, mikä olen, mistä tulen ja etten osaa mitään.”

Rautalammilla Maija meni erilaisten yhdistysten tilaisuuksiin ja tunnusti tumpeluutensa. ”Olen saanut mielettömän paljon apua, jopa sellaisissa asioissa, missä en ole osannut edes pyytää.”

Maija on käyttänyt rohkeasti hyväkseen alan hankkeita ja kiittää niistä saamaansa hyötyä, kuten Luomukeittiökeskuksen makuretkien keittiömestarikontakteja. Luomutila Ollin herkkuja on nähty Helsingin hotelleissa asti.

Myös naapurit ovat auttaneet alkuun pääsyssä. Suurin osa oli tuttuja jo mökkiläisajalta, mutta Törmästen muutettua pysyvästi Rautalammille yhteydet ovat vahvistuneet.

Eteläsuomalainen Maija on sopeutunut Savoon hyvin, vaikka pohjoissavolaisten erilainen rytmi koetteleekin joskus. Asioiden pitäisi Maijan mielestä tapahtua heti eikä huomenna. Sitten rouva virnistää: ”En silti tiedä, kumpi on oikeassa.”

Törmäsille oli alusta asti selvää, että tuotanto on luonnonmukaista. Mutta se ei missään nimessä tarkoita, että tuotteet olisivat jotenkin alkeellisia tai niin sanotusti luomun näköisiä.

”Tuotteet ovat huippulaatua, ja ne ovat luomua. Jos lähden jonnekin niitä esittelemään, tuon ne näyttävästi esiin. Myös pakkausten on oltava tyylikkäitä”, Maija vaatii. Risupartojen aika on ohi.

Yrittäminen on Törmäsille elämäntapa, jossa työtunteja ei lasketa. Viikonloput pyritään rauhoittamaan, mutta muuten päivät venyvät tuotantorakennuksessa. Tämän vuoden myynnin kasvu on mahdollistanut yhden lisähenkilön palkkaamisen, mikä ilahduttaa Maijaa suuresti.

Maijaa harmittaa vain se, että hän on jo yli 60-vuotias, kun luomussa nyt vihdoin rupeaa tapahtumaan.

”Mutta onhan se ihmeellistä, että me vielä vain pyöritetään tätä firmaa ilman minkäänlaista bisnestajua. Lähdin sillä mielellä tänne, että kaiken voi myydäkin, ei haittaa. Mutta tähän päivään mennessä ulosottomies ei ole vieraillut kertaakaan. Me olemme selvinneet hengissä.”

Vaikka Törmästen uusi elämä on täynnä työtä, pariskunta on tyytyväinen. Muutto maalle kannatti, he vakuuttavat.

”Ollaan tämän ikäisiä, terveitä kuin pukit ja syödään hyvää ruokaa. Ei hirveesti ole himoja mihinkään suuntaan. Olisin haudassa, jos olisin jatkanut entiseen malliin”, Maija uskoo.

Irtautuminen entisestä elämästä ei kuitenkaan ollut helppoa. Maija oli puhunut työpaikalla jo pari vuotta, että hän on lähdössä pois. Kun hän sitten ilmoitti työtovereille, että talo on pantu myyntiin, kukaan ei puhunut hänelle viimeisen kuukauden aikana mitään.

Tilanne oli henkisesti niin rankka, että sen muisteleminen nostaa vieläkin kyyneleet silmiin, vaikka Maija sanookin, ettei helposti loukkaannu. Mutta ”ystävien” käytös tyrmistytti.

”Siihen voit pistää, että minusta ne oli ihan torvia.”

Vain yhden työkaverin kanssa on pidetty yhteyttä. Hän ajaa miehensä kanssa pari kertaa vuodessa iltapäiväkahville Riihimäeltä Rautalammille. ”Ajatella, 600 kilometriä. Minusta se on niin hauskaa.”

Maija arvelee työtoverien suhtautumisen johtuneen siitä, että moni muukin oli tyytymätön elämäänsä. Yksi jopa sanoi, ettei hänellä ole mahdollisuutta Maijan kaltaiseen ratkaisuun, vaikka sitä haluaisikin.

Maija on toista mieltä. ”Elämä ei ole ohi, kun täyttää 50. Vielä voi tehdä muutoksia, mutta ne on tehtävä itse. Minulla ei maallemuuttoni jälkeen ole ollut pahaa mieltä eikä ahdistunutta oloa.”

Luomutila Ollin marmeladit valmistetaan aidoista marjoista ja luomuruokosokerista. Pektiinillä hyydytetty marmeladilevy paloitellaan kitaraksi kutsutulla lankaleikkurilla. Marmeladeissa maistuvat mansikka, mustaherukka, tyrni, vadelma ja joulunaikaan myös glögi.

” Olisin haudassa, jos olisin jatkanut entiseen malliin. ”

Maija Törmäsen joulu Kerkonkoskella:

”Tärkeintä joulussa on hiljentyä.

Jouluna olemme niin väsyneitä kovasta työrupeamasta, että olemme koko joulupäivän yöpukeisillamme. Nautimme jonkun muun tekemistä jouluherkuista – suosimme pieniä yrittäjiä –  ja luemme ostamiamme kirjoja.

Yleensä luen Laila Hietamiehen uusimman kirjan. Aloitan sen aattona ja luen yhteen menoon, kunnes takakansi on vastassa.

Joululahjoja emme ole pitkään aikaan ostaneet. Mutta tänä vuonna toivon Aino-aamutossuja, joissa on punaiset tupsut, jotka koira saa repiä.

Maalaisjoulu on ihana, kun täällä on niin hiljaista ja puhdasta. Vaikka olen syntynyt ja kasvanut Riihimäellä, en kaipaa kaupungin valoihin ja hälyyn. Kun käyn siellä siskolla kylässä, ihmettelen, miten olen voinut asua täällä.