Keskusjärjestöt tulevat hätiin

Mielipide

26.10.201802:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Palkansaajaliikkeen ja pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen yhteenotto herättää laajaa huolta perinteisessä työmarkkinajärjestelmässä. Palkansaajien keskusjärjestöt tapasivatkin pääministerin jo eilen illalla. Lisääkin saattaa olla tulossa.

Palkansaajajärjestöt SAK, STTK ja Akava sekä työnantajien Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) sekä Kuntatyönantajat ovat viime päivät valmistelleet omaa mallia, jolla kiistaan voitaisiin saada ratkaisu.

Tähän asti pääministeri on puolustanut tiukasti esitystään, jolla irtisanomisia voitaisiin pienissä yrityksissä helpottaa. Suomen Yrittäjien (SY) ajama malli on erityisen rakas Sipilälle itselleen sekä entiselle pääministerille Matti Vanhaselle.

Pääministeri Sipilälle, valtio­varainministeri Petteri Orpolle (kok.) sekä yllättävänkin vahvaksi haukaksi nousseelle sisäministeri Kai Mykkäselle (kok.) palkan­saajien kompromissit eivät ole kelvanneet.

Palkansaajien keskus­järjestöjen yhteisesiintymisen tuloksesta ei ole tätä kirjoitettaessa vielä takeita. Mutta jos työnantajien isot järjestöt tulisivat mukaan, hallituksen olisi vaikea tätä olankohautuksella enää sivuuttaa. Kyseessä olisi jopa osittai­nen paluu vahvaan kolmi­kantaan.

Erityisen tärkeää onnistuminen olisi Elinkeinoelämän keskusliitolle, jonka jäsenet kavahtavat lakkojen aiheuttamia kustannuksia. Jos sen mukaantulo auttaisi ratkaisun löytymistä, EK:n painoarvo myös nousisi samoista jäsenistä kilpailevan SY:n kustannuksella.

Myös palkansaaja­järjestöille EK:n mukanaolo olisi tärkeää. Kun työnantaja­linnake pari vuotta sitten päätti irtautua tulosopimuksista palkansaajien kauhuksi, nyt se, ainakin hetkeksi, on palannut neuvottelupöytiin.

Sipilän johtamalle keskustalle työmarkkinakiista on alkanut osoittautua painajaiseksi.

Eduskuntaryhmässä ihmetellään, mitä hyötyä tässä asiassa profiloitumisesta puolueelle on. Osa puolueen kansanedustajista näkee Sipilän johdattavan keskusta­taustaisen SY:n toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen kanssa puolueen poliittiseen paitsioon.

Kriitikoiden mukaan keskusta häviää tässä profiloitumisessa kokoomukselle, jonka kannattajille välirikko ay-liikkeen kanssa voi olla jopa aatteellisesti kannatettavaa.

Keskustalle yhteistyö palkansaajien kanssa on perinteisesti ollut luontevaa. Myös puolueen punamultasiipi kavahtaa nyt tilannetta, jossa puolue asemoi itsensä kokoomuksesta oikealle.

On syytä havaita, että keskustassa on haukkojen lisäksi myös kyyhkyjä.

Muun muassa työ- ja elinkeino­ministeri Mika Lintilä (kesk.) ennakoi jo varhain tilanteen sellaiseksi, että hallituksen vastaantulo oli välttämätön. Myös eduskunta­ryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen on esiintynyt asiassa sovinnollisesti.

Tilanne on nyt äitynyt niin pahaksi, että pääministerinkään ei enää kannata päkittää asiassa, vaikka olisikin oikeassa. Tähän uudistukseen työmarkkinat eivät vain vielä ole kypsiä.

Jos keskusjärjestöt todella pystyvät nyt yhteisesiintymiseen esittämään keinoja, hallituksen kannattaisi tarjoukseen tarttua. Talouskasvun ja myönteisen valtion talouden katkaiseminen tähän kiistaan ei ole kenenkään etu.

Tämän tietävät myös vaaleihin valmistautuvat suomalaiset. Sopijoille on tarjolla nyt sankaruutta.