Sosialismin trendikkäämpi versio

Mielipide

5.10.201602:00

Kolumni

Niklas Holmberg

Viime viikon ilouutinen maitomarkkinoilla oli tuottajien innokas tarttuminen maidontuotannon vähentämistukeen. Varmuuden vuoksi valmistelussa on jo uusi vähentämistukipaketti. Jos ei näillä miljoonilla ylituotanto taitu, niin ei sitten millään.

Tuotannon vähentämistuki voi olla toimiva ratkaisu, mutta samalla se on uusi luku maatalouspolitiikan pähkähullussa historiassa.

Maitokiintiöt poistettiin, jotta maitoa tuotettaisiin markkinaehtoisemmin ja tukea tarvittaisiin vähemmän. Seurauksena oli ylituotantokriisi, jonka hoitamiseksi tarvitaan lisää tukea.

Suomen omassa kriisipaketissa älyttömyyden kruunaa se, että samat tilat voivat yhtä aikaa saada tukea sekä tuotannon kasvattamiseen että tuotannon vähentämiseen.

Maatalouspolitiikassa keskenään ristiriitaiset tukimuodot eivät ole mitään uutta.

Koko 1980-luku elettiin järjestelmässä, jossa toisella kädellä maksettiin tuotteista huippuhintoja, ja toisella kädellä yritettiin saada tuotanto loppumaan tapporahoilla, vähentämiskorvauksilla ja pakkokesannoilla.

Uutta on sen sijaan se, että älyttömät tukijärjestelmät valtaavat koko ajan lisää yhteiskunnan alueita.

Uusiutuvaan energian tukemiseen on viimeisten kymmenen vuoden aikana kaadettu EU-maissa satoja miljardeja euroja. Suomessa pelkän tuulivoiman tuki kasvaa ensi vuonna melkein 300 miljoonaan euroon.

Tukien seurauksena sähkön hinta on pudonnut niin alas, että kukaan ei halua enää investoida tuettomaan tuotantoon. Nyt vaaditaankin tukijärjestelmää fossiilisen säätövoiman ylläpitämiseen. Hulluus on huipussaan Britanniassa, jossa ydinsähkölle maksetaan takuuhinta, koska muuten voimalan rakentaminen ei kannattaisi.

Teollisuus on perinteisesti yksi suurimpia tukirohmuja.

Ennen vanhaan teollisuutta tuettiin devalvaatioilla. Nykyään on innovaatiotukea, energiaveroleikkuria, päästökaupan kompensaatiota yms. Tämän päälle tulevat tietysti yritysverojen ja työnantajamaksujen alennukset. Telakkateollisuuden tukeminen on oma tarinansa. Laivanrakennuksen ongelma on sama kuin sähköntuotannossa ja maataloudessa. Hinnat on painettu niin alas, ettei kukaan pysty tuottamaan ilman tukia.

Asumistukia maksetaan jo enemmän kuin maataloustukia.

Asumistuilla ihmiset yritetään saada muuttamaan kasvukeskuksiin. Maatalous- ja maaseudun kehittämistuilla taas yritetään pitää maaseutu asuttuna. Lopputulos on, että asuntojen vuokrat nousevat kaupungeissa ja peltojen vuokrat nousevat maalla.

Jokainen uusi tuki lisää vaatimuksia saada tukia myös muille aloille. Lopulta tukien vaikutukset kumoavat toisensa.

Politiikoille tukiaiset ovat elinehto. Oma äänestäjäkunta pidetään tyytyväisenä ajamalla sille sopivia tukia ja verovähennyksiä. Samalla voidaan arvostella muiden puolueiden ajamia tukia.

Tukiaistalous on sosialismin trendikkäämpi versio. Siinä menestyvät ne, joilla on hyvät suhteet päättäjiin. Ongelmatkin ovat samankaltaisia. Verot ja hinnat nousevat, tehottomuus lisääntyy ja kilpailukyky romahtaa.

Onneksi ongelmat voidaan korjata rakentamalla uusi tukipaketti.