Tulevaisuus rakennetaan työllä, ei populismilla

”Iisalmi ja Tuusniemi eivät ole enää osa Suomea, eikä moni muukaan pikkupaikka”, julisti toimittaja Pasi Peiponen torstaina 7.9. blogikirjoituksessaan Ylen verkkosivuilla. Valittu tyylilaji näyttää purreen lukijakuntaan, sillä kirjoitus oli yksi päivän luetuimpia.

Peiponen kuvaa värikkäin sanankääntein maaseudun rakennemuutosta ja väestökehitystä – jotka ovat totta ja tapahtuvia asioita. En kuitenkaan tunnista hänen kuvauksestaan kotiseutujani Ylä- ja Koillis-Savossa. 

Toimittaja Peiponen kirjoittaa voimakkaasta nuoruuden kokemuksestaan, kun hän luki yläsavolaista elämän­menoa sodan jälkeisinä vuosi­kymmeninä kuvaavaa Eino Säisän Kukkivan roudan maa -kirja­sarjaa. Peiponen toteaa, että luettuaan nuo kirjat hän ei kuullut Iisalmesta mitään vuosikymmeniin, ei ennen kuin törmäsi hiljattain uutiseen iisalme­laisesta itsensä­paljastajasta.

Peiponen toteaa muiden Iisalmea koskevien, valta­kunnan uutiskynnyksen ylittävien uutisten olevan samaa luokkaa: tappeluja, kuolemia, riitelyjä.

Hän kuvaa hiljaista, kuihtuvaa elämää ja vääjäämätöntä väestön vanhenemista ja katoamista. Viimeisenä haudankaivaja kuulemma jo etsii valokatkaisinta sammuttaakseen kylän olemassaolon.

Toimittajan yksisilmäinen tyylilaji on varmasti tietoinen ja valittu. Samaa, keskustelua provosoivaa tyyliä esitteli myös mediapersoona Tuomas Enbuske hiljan Maaseutu­parlamentti 2017 -tapahtu­massa Leppävirralla.

Tällaisesta provokatiivisesta peipostelusta ei hyödy kukaan, ei maalla eikä kaupungissa.

Tänä vuonna on vietetty Suomi 100 -juhlavuotta Yhdessä-teemalla. Saman­aikaisesti vastakkainasettelu maan eri osien välillä on voimakkaampaa kuin aikoihin. Yhdessä-hengelle olisi totisesti tilausta.

Suomen iisalmet ja tuusniemet eivät ole katoamassa kartalta. Minulle nämä seudut ovat vahvasti osa tätä maata.

Puolueeni keskustan uudessa periaateohjelmaluonnoksessa todetaan, että kaupunkien ja maaseudun on aika paiskata kättä. Vastakkainasettelusta, jota moni populisti mielellään rakentaisi, on päästävä eroon. On vahvistettava alueiden välistä yhteyttä, sillä maaseutu ja kaupunki, sekä myös metropoli-­Helsinki, elävät toisistaan. 

Provokaation sijaan tarvitsemme enemmän yhteistyökyvyn vahvistamista ja keskinäistä ymmärtämistä. Suomi tarvitsee kylänsä, pikkukaupunkinsa, maakuntakeskuksensa sekä vetovoimaisen pääkaupungin, joka on suomalaisten ylpeyden aihe ja menestyksen moottori.

Hyvinvoiva Helsinki ei tarkoita selän kääntämistä kehäteiden ulkopuoliselle Suomelle. Minä uskon, että Suomi pärjää vain silloin, kun se elää koko voimallaan.

Toimittaja Peiponen myöntää, ettei ole käynyt Ylä-­Savon kunnissa kertaakaan, sillä mikään ei ole herättänyt hänen mielenkiintoaan. Näissä kunnissa ei ole hänelle mitään, mistä kertoa. Olisikohan jo aika tulla vierailulle?

Pasi Peiponen, astu ulos kuplastasi ja tule vierailulle Savoon. Lupaan keittää sinulle kahvit kotonani Kiuruvedellä, vahvassa maatalouspitäjässä.

Arvelen myös, että kirjoituksesi jälkeen saisimme audienssin moniin Iisalmen ja Ylä-Savon vientiyrityksiin, jotka kannattelevat omalla merkittävällä panoksellaan Suomen vientiteollisuutta. Mainitsen esimerkkeinä Ponssen, Olvin, Profile Vechilen, Genelecin, Normetin, KPA Uniconin ja Valion.

Lupaan esitellä sinulle elinvoimaisia yläsavolaisia yrityksiä ja aktiivisia, rohkeita ja yrittäviä ihmisiä. Nämä yritykset ja ihmiset elävät sydän palaen kotiseudulleen pitäen huolen siitä, että nämä seudut eivät unohdu ja putoa kartalta.

”On helppo maalata näiden seutujen sammuminen. Paljon, paljon vaikeampi on löytää tulevaisuutta Itä- ja Pohjois-­Suomen syrjäalueille”, Peiponen toteaa.

Kysynkin kirjoittajalta, miksi valitsit mainitsemasi helpon tien.

Onneksi meitä eri tavoin kotiseutujemme eteen töitä ja tulevaisuutta rakentavia löytyy. Niin, Peiponen, tulevaisuus rakennetaan, se ei ole valmiina missään piilossa löytämistään odottamassa.