Sähläys syö poliittista pääomaa

Maanantaina nähtiin yllätysten ilta, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti hallituksen muuttavan kilpailukykypakettiaan ja antavan järjestöille lisää neuvotteluaikaa.

Taas paukkui takaraja ja meni poliittista pääomaa.

Järjestöille ei enää annettu uutta aikataulua, mutta edistystä on tapahtunut. On kuitenkin yllätys, jos valmista syntyy ennen kevättä.

Sittemmin on nähty lisää käänteitä. Kansalainen on ihmeissään. Hämmentynyt on myös investointeja pohtiva sijoittaja ja työllistämistä harkitseva yrittäjä.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Onko Sipilällä nerokas prosessikaavio, jota hän vie läpi luovan insinöörin lailla, jotta tavoite toteutuisi?

Vai onko käynnissä prosessi, jota ei hallitse kukaan?

Jälkimmäinen arvio lienee lähempänä totuutta.

Koko kilpailukykyoperaatio näyttää olevan kuin virtaan pukattu vene, jossa hallitus ja työmarkkinajohtajat istuvat.

Välillä osutaan kiveen, ja vauhti pysähtyy. Välillä joku saa käännettyä suuntaa. Välillä koko paatti on kaatua, ja joku pudota veneestä.

Virta vie kohti tuntematonta. Sitä vauhdittavat Suomen talouden tila sekä maailman suuret murrosvoimat: globalisaatio ja digitalisaatio.

Meno näyttää sähläämiseltä, valitettavasti. Lopputulos – joskus – voi olla kuitenkin kansakunnalle hyvä.

Sipilää motivoivat yllätyksiin Jorvin kätilöt, jotka kertoivat tunteikkaasti A-studiossa sunnuntaikorvausten leikkausten vaikutuksista.

Myös ylityökorvausten leikkaus meni uusiksi.

Lisäksi pakkolakipaketista tehdään määräaikainen. Vielä muutama päivä sitten tämä optio kiellettiin jyrkästi.

Tilalle hallitus oli tuomassa ensin lomarahan kaikille, jotta se voi leikata sitä jokaiselta 30 prosenttia. Näin ainakin esitys laajalti tulkittiin.

Seurauksena yritykset olivat saamassa Suomen Yrittäjien mukaan 235 miljoonan lisälaskun. Ryhmäjohtaja Matti Vanhanen (kesk.) ennakoi, että epäkohta on korjattava. Seuraavana päivänä Sipilä tarkensi, ettei näin käy. Lomaraha ei olekaan pakollinen.

Taas oli nähty uusi sählinki. Asia on edelleen kaikkea muuta kuin selvä. Hallituksessa myönnetään epäselvä tiedotus mutta kiistetään, että esitys olisi muuttunut.

Tapahtunut kertoo paineista ja heikosta valmistelusta. On enemmän kiirettä ja hutilointia kuin malttia ja laatua. Samaa kerrotaan monesta muustakin hallituksen esityksistä.

Esityksiä ja infoja tulee liukuhihnalta, mutta harva päätös pitää. Vaaleissa saatu pääoma on huvennut.

Suomen onneksi muuallakin osataan. Saksalainen autojätti Volkswagen on järkyttänyt maailmaa huijaamalla autojensa päästötiedoissa.

Skandaali ravistelee Saksan autoteollisuutta, joka on ollut Euroopan talousjätin menestyksen kivijalka. Luottamus das Autoon on rapistunut.

Kohu voi maksaa Volkswagenille ja sen omistajille kymmeniä miljardeja.

Se vaikuttaa koko Saksan talouteen ja voi heijastua myös euron arvoon. Suomen talous voi saada jupakasta parhaimmillaan kilpailuetua.

Loppuuko työmarkkinoihin liittyvä sählinki koskaan?

Se voi loppua mutta vasta maailmassa, jossa työehdoista sovitaan enemmän vahvan luottamuksen oloissa työpaikoilla ja yrityksissä – paikoissa, joissa kohdataan etulinjassa talouden realiteetit. Siihen suuntaan on mentävä. Muuten Suomi ei selviä.

@jmpentikainen