Pessimisti sanoo asiat suoraan

”Positiivisen ajattelun kurssit ovat puppua. Pessimismiin ei tarvita koulutusta, koska se on ihmiselle luontaista”, uskovat ainakin Markku Haapalainen (vas.), Maija Saviniemi, Liisa Holappa, Johan Heino, Liisa Oikarinen ja Arto Korkatti. 

Jos ei mitään toivo, niin eipä paljon petykään, sanovat Puolangan pessimistit ja lisäävät: ”Mitäpä se hyvejää”, joka on kainuun kieleltä suomennettuna tarkoittaa, että turha ponnistelu on – turhaa.

Pessimismi huvittaa etenkin kauempana Suomessa asuvia, mutta oman pitäjän väellä on joskus vaikeampaa. Pessimismi on joillekin asia, jota ei sovi pilkata.

Mutta pessimistit vain pilkkaavat. ”Mehän ei hyväksytä ollenkaan tätä ennalta luovuttamisen asennetta. Liikaan luottavaisuuteen ei kuitenkaan sorruta.”

Pessimistien liikehdintä pääsi vauhtiin vuonna 2007, kun Puolangan kunnan talous oli pahassa jamassa.

”Mihinkään ei ollut varaa, ei edes lyijykynää saanut ostaa”, muistaa Laura Tykkyläinen, joka on säveltänyt Puolangan purnaajien valituskuoron lauluista suurimman osan.

”Meillä oli Leader-hanke, jonka tarkoituksena oli esitellä ite-taiteilijoita. Hankkeen paperit tulivat aina takaisin ja aina entistä punaisempina. Silloin päätettiin että ’ei tästä mitään tule’. Perustettiin kurjuuksien kurjuus -näytelmäryhmä. Pessimismille saatiin vähän yllättäen EU:n hankerahoitus.”

”Siis ei kunnan rahoitusta”, Markku Haapalainen tarkentaa. Tämä on viesti niille, jotka kauhistelevat ”kunnan rahojen hukkaamista tuollaiseen soopaan”.

Maija Saviniemi näkee Puolangan pessimismissä viisautta, joka on kertynyt kansan kokemuksina satojen vuosien kuluessa. ”Ihmiset täällä eivät luota kauniisiin sanoihin.” Eikä kaikkea yritetä aina selittää parhain päin.

Saviniemen mukaan pessimisti sanoo nekin asiat, ”joita ei saa sanoa”. Se on kauhistus niille, jotka pelkäävät ongelmien käsittelyä ja leimaavat ongelmakeskeisiksi kaikki, jotka uskaltavat sanoa ongelmaa ongelmaksi.

”Jos joku puhe on paskaa, niin pessimisti sanoa paukauttaa sen suoraan”, Haapalainen täräyttää.

Puolangan pessimistien ydinjoukko koostuu 10–15 henkilöstä. Kaikkiaan toiminnassa on mukana hieman useampiakin. Paitsi pitkiä puheita ja synkkiä ennustuksia, pessimistit tuottavat omannäköistään ohjelmaa ja pessimistisiä tuotteita.

Tuotteita kaupataan pessimistien pesäpaikassa Puolangan kirjakaupassa sekä ”muissa huonosti varustetuissa liikkeissä” – ja tietysti internetissä.

Puolangan purnaajat ovat esiintyneet jo kaikissa Kainuun kunnissa. Jokakesäiseksi näyttää muodostuvan Pessimismipäivät.

”Ne uhkaavat toteutua taas ensi kesäkuussa”, kirjakauppias Jaakko Paavola kertoo.

Esiintyjille ja tuotteille riittää ihailijoita ja kannustajia. Facebook- ryhmässä on tuhansia nimiä. Tuotteita ostetaan innokkaasti muun muassa Kymenlaaksossa, missä tehtaita on pantu kiinni toinen toisensa perään ja pessimismi on eletty todeksi.

Pessimisti-illoissa on laulettu siitä miten ”kyrsii, kun kaikki hyvä sattuu aina toisille”.

Laulun aiheet saadaan edelleen kansan syvien rivien valituksista. Eivätkä aiheet lopu. Niitä kertyy lisää eri puolille pitäjää sijoitettuihin valitusbokseihin.

JOUKO RÖNKKÖ

www.puolanganpessimistit.fi