Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Venäjä ja Kiina ovat löytäneet toisensa ideologisessa taistelussaan lännen demokratioita vastaan

    Kiinan tuki Venäjälle paljastaa kiinalaisten todelliset kasvot. Se olisi Euroopassa aika ymmärtää, kirjoittaa Helena Petäistö kolumnissaan.

    Kun Pohjanmaan junassa tulee hyvin aikaansa seuraava rouvashenkilö kysymään, mitä varten Kiinan presidentti Xi Jinping tulee tapaamaan Ranskan presidentti Emmanuel Macronia ensi viikolla, on uskottava, että asia kiinnostaa Pohjolan perukoillakin.

    Voi vain kuvitella, kuinka paljon se kiinnostaa pienessä Bagnères de Bigorren kunnassa Jumalan selän takana Pyreneiden vuoristossa, jonne Ranskan nykyinen Aurinkokuningas tuo Kiinan keisarin isoäitinsä kotikuntaan lapsuutensa leikkipaikoille‒ samaan tapaan kuin Xi Ping kutsui Macronin viime vuonna teeseremoniaan Cantoniin Guengdongin provinssiin, jossa hänen isänsä toimi kuvernöörinä.

    Nämä ovat diplomatian kielellä selviä osoituksia keskinäisen suhteen merkityksestä molemmille.

    Kiinalle Ranskan rooli onkin kasvanut sitä mukaa kuin Kiinan välit ovat kiristyneet Yhdysvaltain ja Britannian kanssa.

    Ranskalle ja muille länsimaille Kiinan rooli taas on aivan keskeinen siinä, että Venäjä on kestänyt sille kohdistetut rankimmatkin sanktiot Kiinan ansiosta. Kiina ei ole tuominnut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

    Kun Eurooppa lopetti kaasu- ja öljyostot Venäjältä, otti Kiina nopeasti Venäjän suurimman energia-asiakkaan paikan. Asemaansa hyväksi käyttävä jättinaapuri saa nyt energiaa pilkkahintaan Euroopan maksamaan hintaan verrattuna. Kiinan ostojen arvo on tuplaantunut vuodesta 2018. Viime vuonna Venäjän sotakassaan kilahti Kiinasta 240 miljardia dollaria.

    Nyt Kiinan myhäilevä pandakarhu tulee Eurooppaan ensimmäistä kertaa koronapandemian jälkeen.

    Kiinasta on myös tullut Venäjän perusteollisuuden suurin tukija. Esimerkiksi huipputavoiteltu raaka-aine, kupari, kiertää kaikki sanktiot, kun se muunnetaan ensin romukupariksi.

    Saman sortin ”kiertotaloutta” on myös Kiinan valuutalla käytävä jenikauppa. Tiettävästi jenejä löytyy Venäjän keskuspankista 80 miljardia dollarin arvosta. Jenikauppa alkoi jo vuonna 2014 heti Krimin valtauksen jälkeen. Kiinasta Venäjä saa myös varaosia, joita se käyttää hyödykseen sodassa.

    Lisäksi entistä selvempää on, että talousromahdukselta välttynyt Venäjä sekä Kiina ovat löytäneet toisensa ideologisessa taistelussaan lännen demokratioita vastaan.

    Jos Putinin naamio putosi hänen hyökättyään Ukrainaan, viimeistään nyt pitäisi Euroopan nähdä myös muka rauhanvälittäjänäkin esiintyneen Kiinan presidentin naamion tippuminen.

    Viime kevään Kiinan vierailullaan Macron sai nyhjäistyksi Xi Jinpingiltä lupauksen soittaa suoraan Ukrainan presidentti Volodimir Zelenskylle. Siitä puhelusta ei ollut mitään konkreettisia seurauksia.

    Nyt Kiinan myhäilevä pandakarhu tulee Eurooppaan ensimmäistä kertaa koronapandemian jälkeen.

    Ranskasta matka jatkuu mihinkäs muualle kuin EU:n sisällä toimivan Venäjän agentin, Unkarin pääministeri Viktor Orbánin luo. Nyt on nähtävä, että Venäjän naapuriinkin pätee sama vanha totuus: kiinalainen on kiinalainen, vaikka voissa paistaisi.

    Kolumnin kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.