Rahat sukanvarteen

Emalinen pesuvati on täynnä pieniä vauvansukkia. Pyhtääläinen Minna Udd-Kervinen on ahkeroinut niitä nojatuolissaan telkkaria katsellen. Nämä sukat eivät kuitenkaan kulu vauvojen jaloissa, vaan niistä tulee kansaneläkekukkaroita, kunhan Minnan puoliso Jussi Kervinen naputtelee niihin kehykset.

Minnan valikoimista löytyy myös kämmekkäitä eli terättömiä lapasia, jotka ovat käteviä vaikka haravoidessa. Ja kynsikkäitä, joissa nimetöntä koristaa kullankeltainen sormusraita.

Muutama vuosi sitten Minna mietti eläkkeelle jäävälle työkaverille lahjaa. Kaveri oli sanonut, ettei ikinä parsi sukkia, vaan tekee aina uudet, jos entisiin tulee reikä.

”Ompelin risan sukan kärjen umpeen ja varteen tuli kehykset ja sanat ’Säästä sukanvarteen’. Aloin tehdä meidän perheen käytetyistä sukista kukkaroita, mutta äkkiähän ne oli tehty, joten rupesin neulomaan uusia. Ensin tein isoja, mutta kerran myös ihan pienen. Niin syntyi kansaneläkekukkaro”, Minna kertoo.

Eläkekukkaroa seurasi Herrankukkaro, johon on kirjottu risti. Viisikymmentä vuotta täyttävä saa kukkaron, johon on kiinnitetty 50 pennin kolikko. Yksivuotiaalle sopii markan rahalla koristeltu malli.

Minna Udd-Kervinen on ollut ikänsä käsityöihminen. Neule kulkee mukana joka paikkaan, jopa elokuviin.

Lapset Lotta, Peppi, Sikuriina ja Pietu ovat saaneet nauttia äidin kätten tuotoksista, samoin kuin puoliso Jussi. Kunnes Minnasta tuli käsityöyrittäjä.

Yrittäjyys ei langennut Minnalle mitenkään itsestään selvästi, vaan ajatus kypsyi pikkuhiljaa. Perhepäivähoitajana työskennellessään Minna meni yrittäjäkurssille, jonka tuloksena hän ajatteli, ettei hänestä mitään yrittäjää tule.

”Tuskailin, miten hinnakkaiksi tuotteet pitää nostaa, kun maksaa alvit ja eläkkeet. Mutta kului pari kuukautta, ja panin starttiraha-anomuksen. Ajattelin, että eihän se ota, jos ei annakaan.”

Minna sai rahan, perusti yrityksen, otti kirjanpitäjän ja laati nettisivut. Langat ostaa nyt T:mi Minna Udd-Kervinen.

Niin paljon neulominen ei kuitenkaan tuota, että pelkästään sillä eläisi. Niinpä Minna jatkaa töitä iltapäiväkerhossa lastenhoitajana.

Tuotteiden menekki on yllättänyt myönteisesti. ”Ei ole kymmentä pientä kiinalaista kellarissa vääntämässä, vaan vain omat kätöset. Kaikki menee, mitä ehdin tehdä”, Minna kertoo ja lisää, ettei hän haluakaan kasvattaa yritystä tämän suuremmaksi, vaan pitää kaikki langat omissa käsissä, kirjaimellisesti. ”Ei se määrä, vaan laatu!”

Minna ostaa langat Virtain villasta ja värjää ne kasviväreillä luonnon sävyihin. Pihan padoissa kiehuvat milloin sipulinkuoret ja sammalet, milloin sienet ja suopursut.

”Kasvien keruu vie aikaa, mutta se on ihanaa. Eri kasveilla on omat keruuaikansa, mutta kasveja voi kuivattaa ja värjätä langat vaikka talvella, kun on hiljaista.”

Sipulinkuorista saa okraa, koivunlehdistä keltaista, verihelttaseitikeistä roosaa, lupiineista limettiä, morsingosta sinistä. Värjäysoppia löytyy kirjoista ja kursseilta.

”Värimateriaali on ilmaista, mutta jokamiehenoikeudet pitää muistaa”, Minna tähdentää.

Kun neule on valmis, Minna huovuttaa tuotteet pesemällä ne pesukoneessa. On kymmenien kokeilujen tulos, että tietyllä silmukka- ja pyykkimäärällä ja lämpötilalla syntyy juuri kehykseen sopiva sukka. ”Se on opeteltu kantapään kautta”, Minna hymyilee.

Sukkakukkaroiden koristeita Minna haalii kirpputoreilta ja vanhan tavaran liikkeistä samoin kuin oman kodin sisustusta. Olohuoneen nurkassa seisoo aito 50-luvun jukeboksi ja keittiön hyllyillä on kelta-vihreää emalia ja Riihimäen vanhoja lasitölkkejä täynnä erilaista pikkutavaraa.

”Me ollaan tällaisia hamstraajia. Aina tulee jotain kivaa vastaan, kun käy jossain”, Minna tunnustaa.

Omien tuotteiden tekemisessä Minnaa kiehtoo luomisen vapaus. Pipoon voi neuloa ruuvien ja muttereiden kuvia ajatuksella, että parempi yksi ruuvi liian löysällä kuin kymmenen kireällä. Tai panna pipon tupsuksi verkon kohon  – ’Pysy pinnalla’ -pipoa myydään Kotkan merikeskuksessa.

”Aina kysytään, onks sul mitään uutta.”

www.minnauddkervinen.fi