Kaupunkilaisten oma pelto

Kylillä

Reipas puoli tuntia lähijunalla ja muutama kilometri bussilla tuo Helsingin keskustan vilinästä keskelle peltoja Vantaan Korsossa. Linnut laulavat ja traktori surraa. Ilmassa on kostean maan, sipulin ja kanankakan tuoksu.

Aivan täydellinen maalaisidylli tämä ei ole. Noin vartin välein ylitse jyristää Helsinki-Vantaan lentokentältä nouseva matkustajakone.

Helsinkiläisen ruokaosuuskunnan talkoolaiset möyrivät pellolla. Menossa on sipulinistutus.

”Tämä on stressitöntä palstaviljelyä”, sanoo puutarhuri Susanna Lagström. Ruokaosuuskunnan 115 jäsentä ovat palkanneet Lagströmin huolehtimaan pellosta. Lagströmillä on apunaan työharjoittelija. Jäsenet saavat osallistua talkoisiin oman kiinnostuksen mukaan.

”Jos se olisi velvollisuus, saisin lukea joka kerta sata sähköpostia, jossa selitetään, miksi ei pääse tulemaan”, sanoo Olli Repo, yksi perustajajäsenistä. Seitsemän aikaan torstai-iltana talkoolaisia on jäljellä enää muutama. Yksi ahkerimmista, seitsemänvuotias Pihla Repo, on ajoittaisista vesikuuroista välittämättä touhunnut pellolla jo monta tuntia ja menee yhä haravansa kanssa kaukana muiden edellä.

”Kitkemiseen tarvitaan kyllä enemmän porukkaa”, arvelee Lagström. ”Mutta ne talkoot on sitten vaan markkinoitava hyvin.”

”Sipulia, kaalia, porkkanaa, punajuurta, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, yrttejä”, listaa Lagström tämän kesän valikoimaa. Tomaattia, basilikaa ja chiliä voisi kasvattaa, jos paikalle saataisiin kasvihuone. Sellainen on haaveissa.

Tähän mennessä pystyssä on vasta pieni puutarhavaja työkalujen säilytykseen. Huussi on hankittu, mutta se odottaa kokoamista.

Kokonaisbudjetti tänä vuonna on 50 000 euroa. Siitä maksetaan pellon vuokra, puutarhurin palkka ja muut menot. Työkaluja ja taimia on saatu lahjoituksina.

Pelto on yhden hehtaarin laajuinen. Ruokitaanko sillä 115 ihmistä?

”Toivottavasti”, sanoo Salla Kuuluvainen. ”Myyntiin tästä ei riitä ja uusia jäseniä emme myöskään voi enää ottaa.”

Jos sato ylittäisi kaikki odotukset ja osa siitä myytäisiin, osuuskunta saisi käyttää tuotteissaan luomumerkkiä. Pelto kuuluu luomuvalvontaan.

Pellon omistaa maanviljelijä Jukka Jormola. Hän on itsekin osuuskunnassa mukana ja hänen traktorillaan pelto on muokattu viljeltävään kuntoon.

Puutarhuri Lagström ja Jormola tunsivat toisensa ennestään. Muuten sopivan pellon löytäminen olisi voinut olla vaikeaa.

”Halusimme pellon olevan alle sadan kilometrin päässä Helsingistä. Monet maanviljelijät suhtautuivat hankkeeseen kuitenkin epäillen”, kertoo Kuuluvainen.

Maailmalla malli, jossa viljelijä ja ruokaosuuskunta jakavat yrittäjän riskin, on toiminut jo vuosikymmeniä. Kuuluvaisen mukaan Turkuun ja Tampereelle puuhataan jo vastaavaa.

”Me haluamme maksaa ruuasta kunnon korvauksen. Se onnistuu ilman välikäsiä. Osuuskuntalaiset voivat myös kokea ruuantuotannon omakseen.”

Kuuluvainen toivoisi erilaisten ruuantuotantomallien yleistyvän sen sijaan, että kaikki haetaan supermarketista. Hän on itse mukana myös kaupunkiviljelyprojektissa. Lagströmillä taas on pellon lisäksi oma palsta Helsingissä.