Asiantuntijalta: Pienillä liikkeillä lukukuntoon – hyötylukeminen on avain lasten ja nuorten lukemattomuuteen

Suurinta huolta yhteisessä keskustelussa on suunnattu nuoriin, jotka peruskoulun jälkeenkin ovat ilman riittävää lukutaitoa, ja erityisesti tämän ryhmän lukutaidon harjoittamiseksi pitää etsiä uudenlaisia avauksia.  Kuva: Timo Filpus

Lasten ja nuorten kohdalla lukemiseen liittyvät pohdinnat ovat erityisen ajankohtaisia lomien aikana, sillä kesäajan lukemattomuus voi vaikuttaa lapsen ja nuoren lukutaitoon varsin ratkaisevalla tavalla.

Suurinta huolta yhteisessä keskustelussa on suunnattu nuoriin, jotka peruskoulun jälkeenkin ovat ilman riittävää lukutaitoa, ja erityisesti tämän ryhmän lukutaidon harjoittamiseksi pitää etsiä uudenlaisia avauksia.

Hyötylukeminen voisi olla yksi näistä keinoista. Hyötylukeminen ei tarkoita lukemisen vaatimustason laskemista tai luopumista kirjallisuudesta, vaan lukemisen kokonaisuuden laajentamista ja näkyväksi tekemistä.

Monet lapset ja nuoret lukevat riittävästi ja nauttivat tekstien maailmaan uppoutumisesta. He huolehtivat lukemisestaan usein hyvin itsenäisesti ja näkevät lukemisen osana omaa identiteettiään.

Vastaavasti osa lapsista ja nuorista lukee, mutta ei koe harrastavansa lukemista, koska on lukemisessaan keskittynyt esimerkiksi sarjakuviin, peliohjeisiin tai vaikkapa verkkoteksteihin. Ilmiön tunnistanee myös moni aikuinen.

Kokemusta voi verrata liikunnan harrastamiseen. Emme kaikki koe harrastavamme liikuntaa, vaikka liikumme ja pidämme liikkumista tärkeänä. Liikuntaa harrastamatonkin voi kuitenkin pitää liikkumista tärkeänä osana arkea ja lisätä sitä monin pienin valinnoin: kulkemalla portaita hissin sijaan, liikkuen välimatkoja kävellen tai pyörällä, nousemalla välillä työskentelemään seisten tai valitsemalla liikettä sisältäviä arkiaskareita.

Näitä ratkaisuja kutsutaan hyötyliikunnaksi, oheisliikunnaksi tai arkiliikunnaksi, ja samalla ne antavat mahdollisuuden liikkuvan ihmisen identiteettiin: ”Olen hyötyliikkuja” toteaa moni.

Voisiko lukemista lisätä arkeen samalla logiikalla?

Liikkumista tukevia ratkaisuja on tuotu näkyvästi arkeen: seisomapöytiä, tasapainotuoleja, liikunnallisia koulupihoja. Lukemisen osalta vastaavaa ympäristön muokkaamista tehdään vähemmän.

Mitä tapahtuisi, jos koteihin, kouluihin ja vapaa-ajan tiloihin ripoteltaisiin luettavaa samalla tavalla kuin liikuntaan kannustavia välineitä? Kun teksti on näkyvillä ja käden ulottuvilla, lukeminen ei vaadi erillistä päätöstä tai pitkää keskittymistä, vaan siitä tulee luonteva osa tekemistä.

Aikuinen voi kotona tukea lapsen lukemista esimerkiksi huolehtimalla, että päivän aikana lapsi tai nuori lukee ruokaohjeita, nähtävyyksien kuvauksia tai vaikka kesäteatteriarvosteluja aikuiselle. Vessalukeminen voisi olla tapa herättää kiinnostus esimerkiksi sarjakuviin.

Lukemisen lisääminen ei välttämättä vaadi suuria kampanjoita, vaan pieniä, toistuvia valintoja, joita lapsen ja nuoren tuntevat aikuiset voivat tarjota perheen lapsille.

Lukemiseen kiinnittymisessä kiinnostava sisältö ja lukumateriaalin helppo saatavuus ovat tärkeitä. Perheen aikuiset tämä haastaa miettimään, mikä lukeminen voisi kiinnostaa perheen lapsia. Ehkä luetaan ohjelmien tekstityksiä yhdessä, sallitaan sarjakuvat ruokapöydässä, luetaan tuoteselostuksia vaikka hajuvesistä ja leluista tai etsitään kiinnostavia tietokirjoja ruutuviihteen rinnalle.

Samaan tapaan kuin hyötyliikunta ylläpitää kehon toimintakykyä, hyötylukeminen voi ylläpitää lukutaitoa ja madaltaa kynnystä tarttua pidempiin teksteihin.

Kun lukeminen nähdään myös arjen taitona ja ympäristön tukemana toimintana, lukemisen mahdollisuudet monipuolistuvat. Siinä missä pihapelit ovat ihan oikeaa liikuntaa, on myös lueskelu riippumatossa – tai vessanpytyllä – ihan oikeaa lukemista. Pienistä lukuhetkistä yksilöllisin tekstivalinnoin on mahdollista rakentaa lukevan ihmisen identiteetti – askel kerrallaan, aivan kuten liikunnassakin.

Miten siis päästä hyötylukemisessa alkuun ja mitä pitäisi tavoitella?

Hyötylukemisessa ei ole oikeaa tai väärää tekstiä tai lukutapaa, mutta hyvä tavoite on lukea 15 minuuttia päivässä. Lapsen päivässä vartti voi rakentua eri tavoin, eikä lukemisen tarvitse aina olla itse tarkoitus, vaan lukeminen voi täydentää muuta tekemistä. Metsäretki muuttuu entistä kiinnostavammaksi, kun mukana on luontoon liittyviä tietotekstejä ja telttaretken elämyksellisyys saa uusia ulottuvuuksia yhteisen jännitys- tai kummitustarinan äärellä.

Myös piipahdus kirjaston lehtilukusalissa tarjoaa päivän lukuannoksen mukavalla tavalla.

Näillä vinkeillä kertyvät paitsi lukuminuutit, myös askelmittarin lukemat.

Juli-Anna Aerila

yliopistonlehtori, Turun yliopisto

Miina Orell

aluerehtori, Turku