Pelkistetty sote olisi maakuntamallia parempi

Jukka Koivulan mukaan (MT 3.1.) malli, jossa kaikki nykyiset 18 maakuntaa toimivat omina sote-alueinaan, on aluepoliittisesti paras ratkaisu, jossa myös pienempien ja syrjäisempien maakuntien tarpeet tunnistetaan.

Maakuntaratkaisu on alueel­lisesti kattava, mutta onko se sittenkään paras? Se voi olla sitä tähän mennessä esitetyistä vaihtoehdoista, mutta on myös piilossa pidetty vaihtoehto, joka takaisi sujuvan ja alueellisesti tasapuolisen terveydenhuollon ylivoimaisesti maakuntamallia edullisemmin.

Poliittis-byrokraattisen maakuntamallin sijaan Suomen terveydenhuolto voitaisiin toteuttaa keskusjohtoisesti niin, että uusi ”Terveyshallitus” vastaisi rahoituksesta ja toiminnan ohjauksesta. Silloin johdossa voisivat olla maan parhaat asiantuntijat ja kaikki mitta­kaava- ja synergiaedut voitaisiin hyödyntää täysimittaisesti.

Myös toiminnan ohjaus, kehittäminen ja kokemusten jatkuva hyödyntäminen nousisivat aivan uudelle tasolle. Maakuntamalli olisi vähän kuin maakuntasarjassa nyhräämistä valtakunnanliigan sijaan.

Uuden terveyshallituksen alaisuudessa sairaanhoitopiirit vastaisivat sekä perus- että erikoissairaanhoidosta, jolloin hoitoketjuista tulisi suora­viivaisia ilman minkäänlaista keinotekoista pallottelua kustannusten kanssa. Toisin kuin maakuntamallissa, joka keskittäisi palveluja keskuskaupunkeihin, päälinjana olisi toiminnan hajauttaminen mahdollisimman lähelle kansalaisia.

Hajautetulla terveydenhuollolla voidaan madaltaa hoitoon hakeutumisen kynnystä, ja oma-/perhelääkäri­järjestelmällä toiminnan tehokkuus saataisiin aivan uudelle tasolle. Kun lääkäri tuntee jo entuudestaan sekä potilaan fyysisen että sosiaalisen tilanteen, hän pystyy tekemään diagnoosit kokonais­valtaisemmin, nopeammin ja suuremmalla varmuudella kuin potilaasta entuudestaan mitään tietämätön lääkäri.

Lisäksi hoidon lume­vaikutukset (joissa luotettava potilas-lääkärisuhde on ratkaisevassa roolissa) saadaan maksimoitua, millä olisi todella suuri merkitys, koska niiden osuus hoidon vaikuttavuudessa voi olla kymmeniä prosentteja. 

Valtio rahoittaisi terveydenhuollon kokonaisuudessaan verotuksen kautta. Silloin kunnat pienimmästä suurimpaan olisivat täysin tasa-arvoisessa asemassa eikä sote olisi niille enää minkäänlainen rasite.

Kuntien roolina olisi lähinnä tarvittavien tilojen vuokraus valtiolle. Kansalaisten kohdalla maksuttomuus johtaisi automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaiseen kustannusten jakautumiseen ilman moni­kanavaisia korvausbyrokratioita.

Laskutuksen ja siihen liittyvien kompensaatioiden ja sääntelyn poistuminen merkitsisi nykyiseen verrattuna miljardiluokan vuotuista säästöä.

Terveydenhuollon oleellisena osana myös reseptilääkkeet olisivat maksuttomia. Lisäksi lääkkeiden jakelu kannattaisi yhdentää niiden hajautettuun varmuusvarastointiin terveyskeskuksissa ja sairaaloissa, jolloin varastot olisivat parhaassa turvassa ja valmiiksi mahdollisimman lähellä loppu­käyttäjiä.

Tällainen järjestelmä kestäisi jopa kuukausien tieto­liikenteen ja energiahuollon katkoksenkin. Niin vakavan kriisin uhka on pieni, mutta kuitenkin luokkaa kerran sadassa vuodessa tapahtuva, ettei sitä voi sivuuttaa, varsinkaan kun samalla saavutetaan muitakin suuria etuja.

Kokonaisuudessaan varmuusvarastojen pohjalle rakennettu reseptilääkkeiden jakelu lyhentäisi jakeluketjun pituuden minimiin ja vapauttaisi järjestelmän pientoimituksista, jolloin kaikki muutokset huomioiden lääkkeiden hinnat karkeasti puolittuisivat ja tässäkin siis päästäisiin miljardiluokan vuosisäästöihin.

Kaiken kukkuraksi pelkistetty sote tarjoaisi täydellisen valinnanvapauden. Potilas voisi milloin tahansa valita minkä palveluntarjoajan tahansa. Yksityisistä palveluista hän saisi suorakorvauksen siihen summaan saakka, joka ei ylitä julkisen puolen vastaavaa omakustannusta.

Valvontaa lukuun ottamatta mitään hinta- tai muuta sääntelyä ei tarvittaisi. Näin ollen julkisen ja yksityisen puolen välinen tasapaino muotoutuisi automaattisesti hintojen ja palvelun laadun perusteella. 

Päälinjana olisi sote-palveluiden hajauttaminen mahdollisimman lähelle kansalaisia.