Vapaaehtoinen asepalvelus kiinnostaa naisia

Näin ensimmäiset nais­sotilaat palvellessani Lähi-idässä rauhanturvaajana vuosina 1986–1987. Israelin ase­voimilla (Israel Defense Forces) oli palveluksessa miesten lisäksi myös naisia. Lomalla olevia naissotilaita näkyi bussi­pysäkeillä ja muuallakin univormuissaan aseitaan kantaen.

UNIFIL-rauhanturva­operaation alueella näin tuolloin norjalaisen nais­sotilaan, joka oli kypäräpäisenä miehistökuljetusajoneuvon konekivääriampujana. Hän oli kovin sotaisen näköinen. Tuohon aikaan suomalaisia naisrauhanturvaajia ei ollut vielä palveluksessa.

Ensimmäiset suomalaiset naispuoliset rauhanturvaajat astuivat palvelukseen Etelä-­Libanonissa ja Golanilla joulukuussa 1991.

Elisabeth Rehn toimi 1990-luvulla puolustus­ministerinä ja hänen ansiokseen voidaan laskea se, että eduskunta hyväksyi äänin 103–66 lain naisten vapaa­ehtoisesta asepalveluksesta 31. tammikuuta 1995. Ensimmäiset vapaaehtoiset naiset aloittivat palveluksensa joukko-­osastoissa 16. lokakuuta samana vuonna.

S isällissodassa 1918 palveli punaisten puolella nais­komppanioissa noin 2 000 naista, ilmenee Wikipediasta.

Valkoisten puolella palvelleiden naisten määrästä en ole löytänyt tarkempia tietoja.

Yksi näistä valkoisten joukkojen naisista lähetti rintamalta 3.4.1918 päivätyn kirjeen isälleni. Tästä kirjeenvaihtotuttavasta ei kuitenkaan tullut äitiäni.

Yle TV 2 on ohjelmis­tossaan esittänyt katsojille viime vuonna kuvatun yhdeksänosaisen televisiosarjan ”Naissotilaat”. Ohjelma on edelleen nähtävissä Ylen Areena-palvelussa. Sarjassa esiintyvät neljä nuorta naista eli Miisa, Moona, Jenni ja Pirita.

Tämän TV-sarjan nais­sotilaat astuivat palvelukseen Porin prikaatiin Niini­salossa tammikuussa 2017. Kun joukko-osastossa koulutetaan vuosittain noin 4 000 sotilasta, nämä TV-sotilaat eivät palvelusaikanaan välttämättä erottuneet kovin paljoa muusta joukosta.

Naisia oli palveluksessa Säkylässä ja Niinisalossa vuonna 2017 noin 200. Television ”Naissotilaat” ohjelmasarja piti ainakin minut kovasti kiinni TV-ruudun ääressä.

TV-sarjan naissotilaille Cooper-juoksutesti oli selvästi haaste. Samanlaisena vaativana haasteena naiset kokivat myös marssiharjoitukset. Kaikki kuitenkin suoriutuivat näistä haasteista.

Puolustusvoimat uudisti jokin vuosi sitten koulutus­järjestelmäänsä. Varusmiehille tuli silloin alokasaikana liikaa eriasteisia rasitusvammoja. Palveluksen ”pehmeämmällä” aloittamisella asiat saatiin kuntoon. Osaltaan tilannetta on parantanut se, että kutsunta­tilaisuuksissa nuorille kerrotaan kuntoharjoittelun merkityksestä.

Puolustusvoimat tiedotti maaliskuussa, että yli 1 500 naista haki vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

Lukumäärä on kaikkien aikojen suurin. Vuoden 1995 hakijamäärä oli 793. Siitä tapahtui vähäistä laskua, mutta vuodesta 2014 alkaen määrä kasvoi. Viime vuonna hakijoita oli 1 126. Tänä hakijamäärä kasvoi liki 400:lla.

Naisten vapaaehtoinen ase­palvelus koetaan positiiviseksi. Naissotilaat-ohjelmasarja ja edellä mainitut tilastoluvut osoittavat ”Intin” suurta suosiota.

Edellä olevat tilastoluvut ovat hyviä. Huolestuttavaa on se, että esimerkiksi tutkija Kaisa-Maria Tölli kertoi Sotilas­sosiologian seminaarissa 7. maaliskuuta Santahaminassa naisten palveluksessa saamista vammoista. Jossain ryhmässä jopa 90 prosenttia nais­varusmiehistä olisi saanut palvelusaikanaan jonkin­asteisen rasitusvamman.

Omasta mielestäni ja myös tutkija Töllin mukaan asioita on tutkittava tarkemmin. Naisille pitää löytää oikeat koulutustavat ja myös oikeat tehtävät.

Yrittäessäni selvittää, mitä nämä naisten rasitusvammat ovat ja mistä ne johtuvat, en löytänyt hyviä vastauksia. Tutkija Tölli oli kokenut oman varusmiespalveluksensa aikana ja myöhemminkin, että asioita oli vähätelty.

Vastaukseksi tuli useasti, että varsinaisia vammoja ei ole ja kaikki on hyvällä mallilla.

Puolustusvoimien netti­sivuilla kerrotaan, että naisten ja miesten palvelus on tasa-­arvoista. Kaikilla on saman­laiset vastuut ja mahdollisuudet. Johtaja­koulutukseen pääsevät niin naiset kuin miehetkin.

Tilastojen mukaan näistä motivoituneista naisista on jopa koulutettu suhteellisesti enemmän johtajia kuin miehistä.