Alkuperäisroduistamme tarvitaan lisää tutkimusta

Tuoreen tieteellisen katsauk­sen mukaan suurin osa pohjoismaisista alkuperäisistä kotieläinroduista luokitellaan uhanalaisiksi. Tämän perusteella niiden tulevaisuutta varjostaa tehokkuuden jalkoihin jääminen ja sitä myötä lopullinen sukupuutto.

Katsaus osoitti, että rotujen karakterisoinnissa eli geneettisen muuntelun määrittämisessä ja ominaisuuksien tuntemuksessa on puutteita. Uhanalaisten kotieläinrotujen suojelutyö perustuu näihin tietoihin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 85:tä rotua. Yksi näistä roduista oli pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä.

Taloudellisten mittareiden valossa lapinlehmän kannattavuus ei yllä valtarotujen tasolle. Mitä merkitystä sillä olisi, jos lapinlehmä häviäisi?

Maatalouden kannattavuuden tehostaminen näkyy sekä kotieläintilojen vähentymisenä että tuotantoeläinrotujen supistumisena. Nykyaikainen maidontuotanto perustuu pääasiassa intensiiviseen tuotantoon, johon olennaisesti kuuluvat sekä teknologia että modernit lypsyrodut. Vaikka vanhat rodut eivät pärjää maitokilojen määrässä nykyisille, on niillä erityisiä ominaisuuksia.

Lapinlehmän maidon ja lihan laadun tiedetään poikkeavan tavanomaisista, mikä voisi avata kanavia jatkojalostukselle. Lapinlehmä on kooltaan valtarotuja pienempi, joten se soveltuu erinomaisesti laiduntamiseen ja maisemanhoitoon – olosuhteissa, joissa intensiivistä hoitoa tarvitsevat huippulypsäjät eivät välttämättä pärjäisi.

Pienemmän kokonsa, uteliaan luonteensa ja vetoavan ulkonäkönsä vuoksi lapinlehmät sopivat hyvin eläinavusteiseen terapiaan ja maatilamatkailun tarpeisiin.

Suojeluarvon määrittämiseksi tehdyt tutkimukset ovat vahvistaneet lapinlehmän geenivarojen ainutlaatuisuuden. Sukupuutto merkitsisi sellaisten geeniyhdistelmien katoamista, jotka ovat muodostuneet pohjoisiin olosuhteisiin sopeutumisessa hyvin pitkän ajan kuluessa.

Tutkimukset ovat osoittaneet alkuperäisrotujen säily­neen monimuotoisina. Suojelun tukemiseksi tulisi huomioida myös näkymätön monimuotoisuuspääoma: geenivarojen yhteiskunnallinen, kulttuurihistoriallinen ja tieteellinen arvo.

Tarvitsemme rinnakkaisia toimintamalleja toisiaan tukemaan. Ruokaturvamme lepää intensiivisessä tuotannossa, jossa parhaiten menestyvät sitä varten jalostetut lypsyrodut. Alkuperäisrodut ovat soveliaampia pienimuotoisten erikoistuotteiden ja -palveluiden tuottajina.

Vanhoihin rotuihin kätkeytyvät geenivarat ja monimuotoisuus voivat olla avainasemassa tuotantorotujen selviytymisessä tulevaisuuden haasteista. Lapinlehmä on ainutlaatuinen perintö – tarvitsemme sitä uusien mahdollisuuksien luomiseksi pohjoisessa maataloudessa.

Pohjoismaat ovat kotieläinrotujen säilyttämisen edelläkävijöitä. Silti yhä täältäkin tunnetaan tapauksia, joissa yksittäiset suojeluun sitoutuneet henkilöt ovat lähes ainoina kilpinä rodun ja sukupuuton välissä.

Yllämainittu tiedekatsaus paljasti vakavan tiedonpuutteen: rotujen parhaita ominaisuuksia ei tunneta riittävästi.

Kulttuuriperinnön, yhteiskunnallisen merkityksen ja erityisominaisuuksien tunteminen ovat ratkaisevan tärkeitä uusien mahdollisuuksien luomiseksi maaseudun kehittämisessä ja uusien elintarvikkeiden tuotannossa.

Nykyaikainen genomitutkimus lisää rotujen erityisomaisuuksien ymmärtämystä ja avaa uudenlaisen väylän niiden hyödyntämiselle.

YK: n elintarvike- ja maa­talous­järjestö FAO:n maailmanlaajuinen kotieläingeenivarojen toimintasuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2007. Toimintasuunnitelman tavoitteena on pysäyttää eläingeenivarojen köyhtyminen ja parantaa niiden kestävän kehityksen mukaista hyödyntämistä.

Ensimmäisenä tehtävänä toimintasuunnitelmassa on geenivarojen karakterisointi sisältäen suojeluperusteiden eri osatekijöiden kartoitukset. Kaikki Pohjoismaat ovat hyväksyneet suunnitelman.

NordGen yhteistyökumppaneineen käynnisti äskettäin hankkeen, jonka tavoitteena on kerätä pohjoismaisten tunturikarjarotujen kulttuuriperintöön, historiaan ja genetiikkaan liittyviä tietoja Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Projektissa yhdistetään konkreettisesti eri suojelutoimintaan liittyvät osatekijät.

Hankkeen toivotaan kannustavan kaikkia Pohjoismaita lisäämään ponnisteluja myös muiden alkuperäisten kotieläinrotujensa pelastamiseksi. Olemme valmiit auttamaan tässä työssä.

Tutkimukset ovat vahvistaneet lapinlehmän geenivarojen ainut- laatuisuuden.