Hiilineutraali Suomi

Uusi hallitus asetti kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa hiilineutraalisuus Suomessa muita EU-maita nopeammin. Olen pohtinut, mitä tämä termi hiilineutraalisuus oikein tarkoittaa.

Suomessa tuotetaan virallisen tilaston mukaan yhteensä 55 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Suomen metsät kasvavat 110 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Yksi kuutio puuta sitoo tonnin hiilidioksidia, joten vuosittain metsiimme sitoutuu 110 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Metsiä hakataan keskimäärin 70 miljoonaa kuutiota vuosittain ja siitä sahatavaran osuus 30 miljoonaa kuutiota. Sahatavarana puu sitoo hiiltä pitkäsi aikaa pois kierrosta. Puun käytöstä enenevä määrä menee myös biopolttoaineisiin vähentämään fossiilisten tarvetta.

Kasvuylimäärä on vuosittain 40 miljoonaa kuutiota. Edellä mainitut luvut yhdistäen ja tonneiksi muuttaen Suomen metsät poistavat hiilidioksidia kierrosta 70 miljoonaa tonnia vuosittain. Siis enemmän kuin tuotamme. Eikös tämä riitä hiilineutraalisuuteen ja ylikin.

Suomen käyttämän fossiilisen hiilen määrä on hiilidioksidista laskien 15 miljoonaa tonnia vuodessa, ja määrä on laskusuunnassa. Suurimmat EU-maat käyttävät hiiltä vuosittain lähes satakertaisen määrän. Suomi voi parhaiten vaikuttaa ilmastokehitykseen pyrkimällä vaikuttamaan taloudellisin ja poliittisin keinoin muiden hiilen käyttäjien toimintaan oman harkitsevan energiankäytön lisäksi.

Edellä mainitut asiat eivät suinkaan tarkoita, etteikö meidän tulisi muuttaa käyttäytymistämme siten, että fossiilisten polttoaineiden tarve henkeä kohden laskee edelleen Suomessa.

Eturivissä keikkuminen, johon hallitus pyrkii, ei merkitse sitä, että voisimme pelastaa maailman ilmastomuutokselta. Meidän päästöjen osuus muutokseen on häviävän pientä. Niinpä toivon kohtuullisuutta ilmastoasioiden hoidon suhteen.