Hengähdyspaikka: Normaali vai outo?

Saan aika usein kuulla olevani vähän vääränlainen tai ainakin hyvin erilainen. En puhu riittävän hyvin tai riittävän useita eri kieliä tai en ainakaan juuri sitä, jonka kyseessä oleva henkilö mieltäisi tärkeimmäksi kieleksi hallita (Senegalissa puhutaan kymmeniä eri kieliä).

Olen pukeutunut oudosti tai perinteitä kunnioittamattomasti tai liian länsimaalaisesti. Tai sanon liian suoraan enkä muista lisätä kaikkia mahdollisia kohteliaisuusfraaseja tai ehkä sittenkin sanon liian varovaisesti, niin, että itse viesti jää hämärän peittoon.

Erheitä riittää. Lauantaina alkoi muslimien tärkein juhla, kuukauden kestävä paastonaika Ramadan, joka päättyy suureen kolmipäiväiseen juhlaan. Asun ensimmäistä kertaa muslimimaassa, ja vaikka Senegal onkin muslimimaista ehkä yksi rennoimmista, eikä täällä kukaan saa sakkoja päivänvalossa syömisestä, niin saatan silti sortua virheisiin esimerkiksi vaatimalla tiukkaa Ramadania noudattavalta täyttä työpanosta myös iltapäivällä. Saapa nähdä.

Erilaisten kulttuurien kohdatessa tulee väkisinkin törmäyksiä ja näkemyseroja. Mielestäni ne eivät haittaa. Tärkeintä olisi löytää yhteinen tie, kenties se kultainen keskitie, jossa molempien osapuolten on hyvä olla.

Minä voin harjoitella kohteliaisuusfraaseja useilla eri kielillä, jos se ilahduttaa ihmisiä ympärilläni. He puolestaan voivat ehkä tulla vastaan ja vetää ylös hiekkaan juuttuneen autoni.

Ei tarvitse liikaa luopua omistaan eikä tarvitse hyväksyä kaikkea uutta – mutta kaiken voi ottaa vastaan avoimella, ystävällisellä asenteella. Silloin ollaan jo aika pitkällä.

Niin, juutuin siis hiekkaan ja vieläpä ihan Senegalin pääkaupungissa Dakarissa enkä missään puskassa. Auton renkaat haisivat palaneelta vielä seuraavana päivänäkin.

En ehkä selviytynyt tilanteesta kovin tyynesti. Tietenkin oli kiire enkä millään olisi ehtinyt viettää aikaani jumissa. Jälkeenpäin (ehkä viikko tapahtuneen jälkeen) tämäkin asia tietysti vain nauratti, jopa itseäni.