Soiden suojelu nakertaa maanomistajan oikeuksia

Kirjoitan tämän tiedoksi kaikille niille, joilta ympäristöministeriö ministeri Ville Niinistön (vihr.) johdolla apupuolueensa kokoomusvihreiden avustuksella aikoo ryöstää lisää suo- ja metsämaata ale-hinnoin.

Minulle tarjottiin aikanaan Natura-suosta 3 000 markkaa (500 euroa) hehtaarilta. En suostunut tarjoukseen, vaan vaadin saman verran suota muualta.

Tästä vaihto-suosta, jonka vuokrasin urakoitsijalle, olen jo kahtena vuonna maksanut kiinteistöveroa. Kiinteistöveroarvo verottajan laskelmissa oli noin 6 000 euroa hehtaarilta, siis korkeampi hehtaarihinta kuin keskimäärin Varsinais-Suomessa metsähehtaarin kauppahinnat vuonna 2013.

Eli verottaja tietää, mikä on suon oikea arvo. Yritin tehdä myös poiston, koska urakoitsijan mukaan suo tulee loppuun kulutetuksi 20 vuodessa.

Tämä ei mennyt läpi, koska verottajan mielestä turve on uusiutuva luonnonvara ja arvo pysyy varmaan samana maailman ”tappiin” saakka?

Kiinteistöveroa maksan myös niinä vuosina, jolloin runsaiden sateiden vuoksi turvetta ei voida korjata. Silloin minäkään en saa vuokratuloa, koska vuokra on sidottu turpeen myyntiin.

Ainoa hyvä puoli on, että kunta saa verotuloa, jota se ei saisi luonnonsuojelusuosta. Maksetaankohan kivihiilikaivoksesta ja öljylähteestä kiinteistöveroa? Ai niin, Suomessa ei ole mokomia.

Hehtaarihintaa verottaja perusteli sillä, että suo on valmiiksi kunnostettu turpeen nostoon. Kyseinen suo oli alkujaan pääosin joutomaata, mutta osin ojitettu metsänkasvua varten. Kuitenkaan minun ei tarvinnut laittaa tikkua ristiin muualle kuin rajoille ja allekirjoittaa vuokrasopimus.

Keväällä 2010 urakoitsija raivasi puut ja jyrsi pinnan ja ojat ja heinäkuussa nostivat jo turvetta.

Tässä kirjoituksessa en kritisoi verottajaa, ohjeet ovat heillä ehkä lain mukaan, mutta ovatko ne oikeudenmukaisia? Mielestäni eivät.

Luonnonsuojelualeen naapuriksi kun joutuu, siitä seuraa myös muita kustannuksia ja harmeja.

Metsähallitus on hoitanut Natura-alueiden tiemaksuja ollessaan esimerkiksi Laitilassa sijaitsevan Toman yksityistien toiseksi suurin osakas Laitilan seurakunnan jälkeen. Tien hoitokustannus on vuodessa noin 6 000 euroa.

Tänä vuonna Metsähallitus aloitti uuden käytännön. Se ei maksa kuin nimellisen maksun vedoten siihen, että metsä ei ole enää talousmetsäkäytössä.

Ei ole ihme, jos maanomistajat näkevät punaista, kun puhutaan ympäristöasioista. Ei ole mukavaa, jos luonnonsuojelualue on lähellä tai rajalla. Esimerkiksi rajaojien kaivuukustannukset ja tiemaksut nousevat.

Vieläkin se, kuinka Naturaa toteutettiin, ketuttaa.

Ensimmäisen kerran vaihtokauppaa ehdotin jo 1985, kun suotani oli kaavailtu luonnonsuojelualueeksi. Silloin ehdotus ei mennyt läpi Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa.

Suo, joka minulta meni Naturaan, oli osin isäni rintamamiesmaata. Kerroin tämän vastapuolelle, kun kauppaa uudelleen 2000-luvun alussa hierottiin.

Isäni oli kuusi vuotta sotahommissa. Todennäköisesti tästä johtui, että sain vaihtomaata, tuskin muuten.

Laitilassa suota Naturaan meni yli 1 000 hehtaaria, jonka arvo verottajan laskuopin mukaan olisi ollut kuusi miljoonaa euroa. Todellisuudessa omistajat saivat suosta korvauksia yhteensä noin 600 000 euroa.

Näille Laitilan soille Naturakaan ei riittänyt. Ympäristökeskuksilla on varmaan työpula ja pitää keksiä lisää paperin pyöritystä, kun kyseisestä alueesta tehdään parhaillaan luonnonsuojelualuetta.

En tiedä, mitä eroa on näillä, mutta arvaan, että jokin jyrkempi toimenpide suon reuna-alueille on varmaan mahdollinen. Suututtaa tämä jatkuva ”nakertaminen” kuten metsästyksen kieltäminen ja erilaiset rajoitukset reuna-alueilla.

Missä ovat ruokajonot? Siellä missä kokoomus ja vihreät ovat enemmistönä ja SDP niittää sitä, mitä Lipponen kylvi.

Kaiken maailman ”Kukkulanhelmeä” anteeksi Guggenheimiä suunnitellaan, vaikka on matti kukkarossa.