Tehoa Suomen EU-edunvalvontaan

Ministeriöiden välistä koordinointia on terästettävä EU-edunvalvonnassa. Päätöksentekoon tulee vaikuttaa jo asioiden ollessa komission käsissä, jottei rikkidirektiivin kaltaisia Suomen teollisuutta kohtuuttomasti vaarantavia virheitä enää tapahdu.

Jos yhteistyöhön ei nyt panosteta ja Suomen erityisolosuhteita painoteta, edellisen hallituskauden kaltaiset virheet voivat yhä toistua.

Valtiovarainvaliokunta on muun muassa huomauttanut, että Suomen kilpailukyvyn ja logistista asemaa koskevien näkökulmien huomioon ottamiseksi tarvitaan eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä EU:n päätöksenteossa.

Kansallisen edun valvominen kuljetusasioissa ja kilpailukyvyn turvaaminen edellyttää vahvaa ennakoivaa otetta. Suomalaisen talouden ja teollisuuden kannalta tämä on nyt ratkaisevaa. Ministeriöiden rajat ylittävää yhteistyötä tulee näissä asioissa tiivistää.

Suomen täytyy siirtyä EU:n mallioppilaasta EU:n mallisosaajaksi. Liika ”kirkasotsaisuus” ei ole hyväksi. Esimerkiksi Ranska ja Saksa pitävät tiukasti kiinni kansallisista eduistaan maatalouden ja teollisuuden toimintaedellytysten turvaamisessa.

Suomessa jopa liikenteenturvallisuusvirasto Trafin ohjaus on liikenne- ja viestintäministeriön johdolla laiminlyöty, vaikka hankintapäätöksiin on liitettävissä laatu- ja suomalaisen viraston kotimaa-näkökulma.

Hyvin koordinoitu yhteistyö on ratkaisevan tärkeää erityisesti raideliikenteen kilpailutuksesta päätettäessä ja metsäsopimusta luotaessa.

EU:n komissio ehdottaa raideliikenteen avaamista kilpailulle vuoteen 2019 mennessä. Euroopan metsäsopimus on tarkoitus saada valmiiksi kuluvan vuoden kesänä. Molemmissa asioissa vaikuttamisen aika on nyt.

Raidekilpailun pakkoavaaminen direktiivillä ei ole järkevä ratkaisu.

Päätös on tehtävä jäsenmaassa, jotta voidaan varmistaa Suomen erityisolosuhteiden, kuljetusjärjestelmien ja liikenneturvallisuuden huomioon ottaminen.

Kilpailu ei ole oikotie onneen. Kokonaissäästöjen syntyminen ja merkittävä palvelutason paraneminen raideliikenteessä kilpailutuksen kautta on hyvin epätodennäköistä.

Kilpailun avaaminen ei edes välttämättä tuota suoraa taloudellista hyötyä. Pahimmillaan se voi sekoittaa raideliikenteen. Komission ehdotus valtion kalustoyhtiöstä jättäisi kalustoriskit yhteiskunnan maksettavaksi.

Kolkkapoika-asennetta kuvaa ajatus kaluston lunastaminen valtiolle ja VR:n pilkkominen. Suomen elintärkeät edut alueellisen ja kansallisen kilpailukyvyn kannalta eivät voi syrjäytyä ideologisen yksityistämisvimman edessä.