Maanviljelijät loppuvat pian

Kuva: Jaana Kankaanpää 

On se jämerää. Asia, minkä minä olen tiennyt kauan sitten, minkä jokainen maanviljelijä on tiennyt kauan, iskostui ison yleisön tietoisuuteen ja kunnolla vasta itsellekin, kun joku muu kuin heinäpuntti sen sanoi ääneen.

Tällä kertaa siihen tarvittiin amerikkalainen suursijoittaja Jim Rogers, joka loihi lausuman:

”Ruoka on loppumassa meiltä, mutta vielä sitäkin pahempaa on se, että maanviljelijät ovat loppumassa, koska maanviljelys on ollut niin kammottavan huonoa liiketoimintaa jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Tämä on johtanut siihen, ettei kukaan enää halua olla maanviljelijä. ”

Siinä se totuus on kaikessa karuudessaan.

Ei Suomessakaan yksikään maatila pyörisi, jos tuottotavoitteeksi laitettaisiin normaalin yrityksen tavoite.

Otetaan esimerkiksi kasvinviljelytila. Jos ostan naapurin tarjoamaa peltoa 14 000 euroa per hehtaari, ja ostan sitä vaikkapa sata hehtaaria, minulla on velkaa 1,4 miljoonaa.

Sataa hehtaaria varten minun on ostettava noin kolmensadantuhannen euron koneet, lisäksi niille viidenkymmenen tonnin konehalli. Kuivuri ja varastotilat maksavat noin 150 tuhatta. Velkaa on palttiarallaa 2 miljoonaa. Normaalilla noin 5 prosentin korkokululla maksan vuodessa korkoa noin 95  000 euroa, lyhennyksiä en tee ollenkaan.

Ja mitäs tuloja minulle sitten tulee? Se on helppo laskea. Jos viljelen hyvin, laitan kaikki tarvittavat aineet peltooni ja saan todella huippusadon noin 4 500 kiloa hehtaarilta kaikilta pelloiltani, jää minulle kaikkien kulujen jälkeen vaivanpalkkaa 0 euroa, parempihintaisena vuotena noin 80 euroa.

Tuotoksi jää se tuki, minkä maaseutuvirasto lähettää kirjekuoressa. Se on noin 560 euroa per hehtaari. Sata hehtaaria tuottaa minulle rahaa huippuvuotena 64 000 euroa.

Pelkät perustamisen korkokustannukset ovat kolmekymmentätuhatta enemmän. Maanviljelys on todellakin kammottavan huonoa liiketoimintaa! Jos viljelen peltoni luomuna, saan korkokulut kyllä maksettua, mutta lyhennykset ja palkan työstä saan unohtaa kauraherneseospellon reunalle.

Kuinka sitten maatiloja voi olla olemassa? Sen takia, että vanhat isännät lahjoittavat maansa ja tilansa jälkikasvulleen, että edes joku suostuisi jäämään jatkajaksi.

Nuori jatkaja sitten ostaa aivan liian kallista peltoa markkinahintaan, elää elämänsä kituuttamalla, että saa pellot juuri ja juuri maksetuksi, lahjoittaakseen tilan seuraavalle sukupolvelle.

Suoraan sanoen aivan älytöön systeemi. Monelle jatkajalle maatila on vankila, johon et kumppania, naista tai miestä saa, suvun ikeen alla et tilaasi voi myydäkään ja jäät lopulta yksin hehtaariesi kanssa. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ei jatkajia löydy.

Maaseutu on menossa takaisin kartanoiden aikakauteen. Peltohan on hyvä sijoitus, jos sinulla on se maksaa takataskusta.

Tämän hetken emännättömien tilojen maat tulevat myyntiin jossakin vaiheessa. Nuoret ovat niin fiksuja, etteivät jatka maatilaa vaikka ilmaiseksi saisivat. Maata tulee perikunnilta myyntiin aikanaan.

Jim Rogersin kaltaiset sijoittajat odottavat, että maanhinta järkeistyy suuren tarjonnan alla, ja ostavat sitten kymmenientuhansien hehtaarien kartanot ja laittavat maanviljelyksen kannattavaksi.

Minä en sitä päivää näe ja minäkin aion tietenkin lahjoittaa tilani, niin kuin isäni, seuraavalle sukupolvelle...

Simo Eemil Ralli

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä

ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.