Orpon hallitus korjaa nyt myös asioita, jotka eivät ole rikki
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus pyrkii pelastamaan suomalaisen hyvinvoinnin perustan. Enemmistö suomalaisista tukee tätä, vaikka ihmetteleekin meneillään olevaa kaaosta. Työmarkkinarauhaa myös hallituksen kannattaisi arvostaa. Sopimalla on saatu aikaan myös yllättävän hyvä kilpailukyky, joka saatetaan tässä rytäkässä nyt menettää.
Petteri Orpon (kok.) hallituksen olisi jaksettava katsoa myös nykyisen kaaoksen yli ja pelastettava syksyn työmarkkinakierroksen tunnelmasta se, mikä vielä on mahdollista. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES15.3.202406:00
Työmarkkinoilla on ajauduttu tilanteeseen, jota on ennakoitu koko pääministeri Petteri Orpon (kok.) oikeistohallituksen ajan. Täydellinen yhteentörmäys palkansaajaliiikkeen kanssa on toteutunut, vienti on laajojen lakkojen takia pysähdyksissä eikä tilanne ole kenenkään hallinnassa.
Tavallisia suomalaisia tämä työmarkkinateatteri ei viihdytä. Kansa jakautuu sekä hallituksen että palkansaajaliikkeen kannattajiin, mutta älyllisesti ajatellen ei kannattaisi.
Sotaa käyvässä Euroopassa nyt tapahtuvaan kahtiajakoon ei ole varaa. Lienee päivänselvää, että enemmistö suomalaisista kannattaa sopimisen tietä, joka on ollut koko suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisen perusta.
Kiista on saamassa myös poliittisen aatteellisuuden viitan, joka näkyi selvästi muun muassa keskiviikon Ylen A-studiossa.
Elinkeinoministeri Wille Rydman (ps.) ja demarikansanedustaja Krista Kiuru pyrkivät tekemään toisistaan selvää tavalla, joka ei meille tavallisille kansalaisille oikein avaudu.
Huomattava enemmistö suomalaisista tietää, että esimerkiksi paikallinen sopiminen on tulevaisuudessa yhä yleisempää. Sen edut ovat tiedossa sekä työnantajilla että palkansaajilla.
Sitä on tehty myös tähän asti menestyksellisesti monissa järjestäytyneissä yrityksissä. Kansa ei miellä tätä enää oikeiston ja vasemmiston väliseksi kamppailuksi.
Siitä on tullut nyt Suomen Yrittäjien, Elinkeinoelämän keskusliiton ja palkansaajaliittojen välinen kiista vallasta ja järjestöjen olemassaolon oikeutuksesta.
Lisäksi kysymys tuntuu olevan päivä päivältä yhä heikommin verhotusta työnantajajärjestojen halusta laittaa ay-liike polvilleen. Näinkin asia voidaan yrityksissä toki nähdä, mutta kannattaako?
Olisiko kuitenkin niin, että palkansaajien ja heidän järjestäytymisensä arvostaminen olisi myös yritysten etu. Tulevaisuudessa hyvästä työvoimasta on yhä huutavampi pula ja useimmissa yrityksissä tämä ymmärretään hyvin.
Monessa firmassa ei ehkä sitenkään ole aikaa eikä halua neuvotella kaikista asioista itse ilman nykyisen järjestelmän antaa tukea ja pohjaa.
Jos tavoitteena on palauttaa työmarkkinoille puhdas isännänvalta, palkansaajilta tälle on turha tukea odottaa.
Suurin vastuu yhteiskuntarauhasta ja kansalaisten hyvinvoinnista on maan hallituksella. On harmillista, että se on ajautunut nyt osapuoleksi työmarkkinajärjestöjen sisäisiin kiistoihin.
Lopulta tämä murentaa oikeistohallituksen hyvää tarkoitusta turvata suomalaisen hyvinvoinnin perusta.
On kuitenkin hyvä kysymys, ovatko kaikki ne asiat myöskään rikki, joita hallitus nyt korjaa.
Esimerkiksi Suomen kustannuskilpailukyky on tällä hetkellä yllättävän hyvä ja se on saatu aikaiseksi nimenomaan työmarkkinaosapuolten sopimisella.
Hallituksen olisi syytä nähdä myös ne edut, joita nykyisellä järjestelmällä on saatu aikaan. Muuten se menettää tässä rytäkässä myös tulevan kasvun eväät.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
