Kolumni: Harhaisia käsityksiä Suomen metsistä

Metsät ja metsätalous ovat Suomelle elintärkeitä, ja metsäfaktojen pitää kuulua suomalaisten yleissivistykseen, Jyrki Kangas jyrähtää. Kuva: Carolina Husu

Eri yhteyksissä törmää toistuvasti harhaisiin käsityksiin Suomen metsistä. On ehkä ymmärrettävää, jos metsäekosysteemien kehitysdynamiikan hienoudet ovat vain harvoilla hallussa, mutta myös aivan perusfaktat tulevat monille yllätyksinä. Ilmeisesti niitä ei voi liian usein toistaa.

Lähdetään vaikkapa siitä, että todellakin Suomen metsien puuston kokonaistilavuus lisääntyy vuodesta toiseen ja on tehnyt niin jo vuosikymmeniä. Ja että uusimmat tiedot kertovat puuston kasvunkin jälleen lähteneen nousuun.

Viime aikoina metsiemme kehitystä ovat leimanneet monien luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisten piirteiden positiiviset muutokset. Esimerkiksi lehtipuiden tilavuudet ovat kasvaneet, metsissä on entistä enemmän järeitä haapoja, vanhojen metsien pinta-ala on kasvanut ja kuolleen puun määrä Etelä-Suomessa on liki tuplaantunut.

Säästöpuiden määrää hakkuissa on lisätty ja erinäisiä suojavyöhykkeitä on levennetty. Mustikka ja puolukka sekä seinä- ja metsäkerrossammal ovat runsastuneet merkittävästi. Suomen metsistä on suojeltu liki 3 miljoonaa hehtaaria eli noin 13 %, tosin Pohjois-Suomeen painottuen. Metsätalousmaasta, johon luetaan myös joutomaat, on suojeltu noin 4,8 miljoonaa hehtaaria eli 18 %.

Metsätilastollinen vuosikirja on Suomen metsäfaktojen aarrearkku tutkijoille, toimittajille, poliitikoille, kaikille kiinnostuneille. Ilman agendoja. Valitettavasti sen painaminen kuulemma lopetetaan. Onneksi samat faktat löytyvät jatkossa edelleen netistä Luken tilastopalvelusta ilmaiseksi, mutta eihän se ole sama kuin kouriintuntuva kirja.

Metsätilastollinen vuosikirja on Suomen metsäfaktojen aarrearkku tutkijoille, toimittajille, poliitikoille, kaikille kiinnostuneille, Kangas muistuttaa. Kuva: Carolina Husu

Tietoja Euroopan maiden metsistä tarjoaa metsäministerikonferenssien valmistelu- ja seurantatyö eli Forest Europe. Globaalit tiedot löytyvät FAO:n metsätilastoista. Nekin molemmat netistä ilmaiseksi.

Kansainvälisissä tilastoissa käytetyt määritelmät ja tietojen hankintatavat saattavat vaihdella maittain – aina on hyvä tarkistaa tietojen luotettavuus ja vertailukelpoisuus. Muun muassa luonnontilaisen metsän määritelmä vaihtelee, vaikka yhteistä käsitystä siitä on sorvattu jo vuosikausia.

Suojelupinta-alojen kohdalla on paikallaan tarkastella hehtaarien ohella suojeluperiaatteita. Suomessa on tyypillistä tiukka suojelu hakkuukieltoineen, kun muualla ollaan usein löysempiä. Euroopan tiukimman luokan suojelumetsistä yli puolet on Suomessa. Kitumaammekin ovat enimmäkseen kansainvälisen määritelmän mukaista metsää, mikä on noteerattava kansainvälisissä vertailuissa.

Metsät ja metsätalous ovat Suomelle elintärkeitä. Metsäfaktojen pitää kuulua suomalaisten yleissivistykseen. Onneksi ne ovat helposti löydettävissä: eikun googlaamaan sopivilla hakusanoilla.

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Muuten olen sitä mieltä, että olisi korkea aika perustaa Suomeen oikein Metsäntutkimuslaitos.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston professori.