S-ryhmä jarruttaa yhä sopimusten avaamista – vihannes- ja perunantuottajat pelkäävät kustannusnousun jäävän heidän kontolleen

SOK:n pääjohtaja Hannu Krook valitsi lähituottajan irtoperunoita ostoskoriinsa helsinkiläisessä S-marketissa viime vuoden tammikuussa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Viime vuoden heikko sato ja tuotantopanosten erittäin raju hinnannousu ovat sysänneet suomalaiset ruuantuottajat historiallisen syvään talousahdinkoon. Vaikka tilanne on ollut nähtävissä jo useiden kuukausien ajan, ruokakaupan ketjut eivät olleet moneen kuukauteen valmiita avaamaan tavarantoimittajiensa kanssa tekemiään pitkiä toimitussopimuksia.

Päin vastoin syksystä lähtien kauppaketjut ovat pyrkineet yhdessä etujärjestönsä Päivittäistavarakauppa ry:n kanssa väistämään vastuunsa kotimaisen ruokaketjun selviämisestä työntämällä kriisin hoitoa yhteiskunnan tehtäväksi.

Käänne nähtiin vasta kuukausi sitten, kun Kesko ilmoitti viimein ryhtyvänsä avaamaan voimassa olevia sopimuksia kustannusnousun vuoksi (MT 8.4.). Vielä seuraavalla viikolla SOK:n toimitusjohtaja Hannu Krook totesi MT:n haastattelussa, ettei kauppa tingi katteestaan ja ratkaisun maatalouden ahdinkoon pitää löytyä yhteiskunnan maksamasta tuesta, ruuan verotuksesta ja tilakoon kasvattamisesta. (MT 11.4.) Meni vielä viikko ennen kuin S-ryhmä taipui ja tiedotti lupaavansa satojen miljoonien eurojen hinnankorotuksia ruokaketjuun (MT 20.4.).

S-ryhmän osalta yksi merkittävä sopimus pysyy kuitenkin lukittuna: kaupparyhmä ei neuvottele sopimuksista, jotka se on viime lokakuussa tehnyt perunan- ja avomaavihannesten viljelijöiden kanssa tulevasta, isolta osin vielä kylvämättömästä ja istuttamattomasta sadosta.

S-ryhmän tuoteryhmäjohtaja Veli-Matti Puhakka perusteli MT:n haastattelussa linjausta sillä, että hintojen tarkasteleminen on ajankohtaista vasta kun satotaso alkaa selvitä. Linjaus on ristiriidassa sen kanssa, että tuottajat itse joutuivat hinnoittelemaan oman satonsa jo kuukausia ennen kuin lumet olivat edes maasta sulaneet.

Viljelijät ovat myös joutuneet jo nyt tekemään merkittäviä satsauksia tulevaan satoon. Tuotantopanoksia on ostettu hinnoilla, joita ei ole ollut edes mahdollista ennakoida siinä vaiheessa, kun sopimukset kaupan kanssa on pitänyt tehdä. Lannoitteiden ohella voimakkaasti ovat kallistuneet niin pakkauskustannukset kuin polttoaineetkin.

Tuottajien keskuudessa hintaneuvotteluiden venyttäminen kasvukaudelle nähdään riskinä: Tällöin tuottajien käsissä on jo kalliilla tuotantopanoksilla tuotettua tavaraa, jolle pitää löytää ostaja varsin rajallisesta joukosta. Jos satovuodesta tulee vähintään tavanomainen, kustannusten nousu voi hyvinkin jäädä kokonaisuudessaan tuottajien itsensä maksettavaksi.

Tilanne paneekin kysymään, millaisen viestin S-ryhmä haluaa kylvöjä ja istutuksia paraikaa tekeville viljelijöille välittää.

Päivittäistavarakauppa ry tiedotti perjantaina kaikkien sen teettämään kyselyyn vastanneiden PTY:n jäsenyritysten neuvotelleen tai neuvottelevan sopimuksia uudelleen sopimuskumppaniensa kanssa.

Tiedotteessaan PTY kuitenkin korosti, että vain runsas prosentti päivittäistavarakauppojen sopimuksista on tehty suoraan viljelijöiden kanssa. Siksi kaupalla ei ole sen mukaan keinoja varmistaa hinnankorotusten päätyvän ketjussa alkutuotantoon asti.

Vaikka kauppa ei voikaan määritellä elintarvikeyritysten, pakkaamoiden ja välittäjien alkutuottajille maksamaa tuottajahintaa, avaimet tuottajahintaan ovat käytännössä juuri kaupan kädessä. Valtaosa suomalaisista elintarvikeyrityksistä on riippuvaisia kotimaisesta alkutuotannosta. Jotta tuottajia on myös jatkossa, täytyy tuottajahintojen mahdollistaa tuotannon jatkuminen.

Tilanne on näin aivan toinen kuin kaupalla, joka voi nykytilanteessakin kilpailuttaa tuottajia kansainvälisillä markkinoilla.