Puutarhoista voi nauttia ympäri vuoden

Mielipide

19.1.201921:00

Kolumni

Stiina Hovi

Puutarhajuhlat-aiheinen minipuutarha on tehty vanhaan emalivatiin. Puutarhan puiden virkaa tekevät kanervat ja pensaana patsastelee huonekasvina tunnettu juoru. Kuva: Stiina Hovi

Minipuutarhurin istutuspöydällä komistelevat paperista ja teipistä tehdyt kasvit ja lääkeampullista näperretty öljylamppu. Kuva: Stiina Hovi

Pikkuinen mopsi on saanut reviirikseen kahvikupin. Kuva: Stiina Hovi

Puiseen laatikkoon eli ns. room boxiin syntyi puistoasetelma. Taustalle printattiin valokuva koivuista ja pohjalle liimattiin hiekkaa. Penkillä istuva herra lukee minikokoista Maaseudun Tulevaisuutta. Kuva: Stiina Hovi

Riitta Koskinen (vas) ja Jaana Halme-Huhtala ovat Lounais-Suomen puutarhayhdistyksen aktiiveja ja pienoismaailmaharrastajia. Kuva: Stiina Hovi

Pihalla olevasta kannosta rakentui Tonttula. Kuva: Stiina Hovi

Kahvien sekoitustikuista syntyy kelpo aita. Kuva: Stiina Hovi

Vanhaan lasipurkkiin tehdyssä metsäpuutarhassa asuu pikkuinen tonttu. Kuva: Stiina Hovi

Tekokukilla saa asetelmiin väriä, jos oikeita ei ole saatavilla. Kierrätysajattelua kannattaa harrastaa: esimerkiksi kynttilämanseteista saa purettua tekokukkia uuteen käyttöön. Kuva: Stiina Hovi

Kasvukausi on päättynyt jo kuukausia sitten, mutta auralaisessa omakotitalossa puutarhatyöt jatkuvat vuoden ympäri. Ystävykset Riitta Koskinen ja Jaana Halme-Huhtala ovat jälleen kokoontuneet Halme-Huhtalan luo tekemään minipuutarhoja.

Iloinen puheenpulputus paljastaa, miten innoissaan naiset aiheesta ovat. He molemmat kuuluvat myös Lounais-Suomen puutarhayhdistyksen aktiiveihin. Yhdistys järjestää tapahtumia ja kursseja eri teemoin ympäri vuoden.

”Muutama vuosi sitten saimme idean minipuutarhoista. Yhdistyksemme oli tuolloinkin mukana Turun Puutarhamessuilla jäsenten tekemien puutarhojen kanssa ja ne osoittautuivat valtavan suosituiksi!” kertoo Halme-Huhtala.

Sekä Koskinen että Halme-Huhtala innostuivat minipuutarhoista alun perin nukkekotiharrastuksensa kautta. ”Siitä se lähti rönsyämään.”

Riitta Koskinen tilasi oman nukkekotinsa 2000-luvun alussa Englannista. Laitos oli valtava, ja lopulta se päätyi pysyvästi Auran kirjastoon näytille. Koskinen käy sitä tuunaamassa vuoden ympäri vuodenaikoihin sopivilla elementeillä.

Nukkekodista sikisi kirjaston näyttelyyn aikanaan myös Kirjasen Papan pihapiiri: Miniatyyrimalli rintamamiestalon pihapiiristä saunoineen, kottikärryineen ja risuista tehtyine omenapuineen. Nykyään se sijaitsee erään lastenkodin tiloissa ja on siellä lasten leikittävissä.

Kummallakaan naisista ei ollut lapsena omaa nukke­kotia, vaan innostus heräsi vasta aikuisiällä.

”Kun ruuhkavuodet ovat päällä, ei siinä kerkiä mitään näperryksiä miettimään. Lasten lähdettyä voi käyttää harrastuksiin aikaa. Se on ihan oma juttu”, Halme-Huhtala kertoo.

Itse tekemisen nälkä kasvoi pikkuhiljaa. Aluksi Koskinen osti tavaroita valmiina, koska ei luottanut kykyynsä tehdä itse. Nykyään hänen aivonsa surraavat jatkuvasti, kun ideoita esineiden jalostuksesta minimaailmakäyttöön pulpahtelee.

”Olen sairaalassa töissä ja kerran mietin, mitä tyhjästä puudutusampullin korkista voisi tehdä, se on hauskan muotoinen. Siitä syntyi sitten öljylampun kupu. Työkaveritkin keräävät minulle niitä nykyään.”

Minipuutarhojen tekeminen on paitsi hauskaa, myös edullista. Luonnosta ja pihalta löytyy suurin osa tarvikkeista ilmaiseksi. Astiaksi käy mikä vaan kosteutta kestävä purkki, vati tai ruukku.

Isojen astioiden pohjalle laitetaan kevytsoraa salaojaksi ja asetelmaa keventämään. Sen päälle tulee kerros multaa ja lopuksi kasvit ja pintamateriaalit. Sammaleesta syntyy oiva nurmikko, joka kestää vihreänä ilman kastelua. ”Sumutella voi silloin tällöin.”

Pahvista syntyy puutarhaan pikkuinen talo, kertakäyttöisistä kahvitikuista kelpo aita, kananmunakuorista pihapolun laatat. ”Niitä on helppo myös maalata.”

Maalarinteippi on minipuutarhurin paras kaveri. ­Sillä voi päällystää rautalankaa ja maalata kukkien varsiksi ja lehdiksi. Terälehdet syntyvät rutistetuista pikkuruisista paperitolloista.

Puutarhan asukki voi olla vaikkapa eläin, tonttu, keiju, mummu tai keinuva tyttö.

Jokamiehenoikeudet kannattaa muistaa materiaalien keruussa. Esimerkiksi sammalta ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Sen sijaan puusta pudonneen oksan voi ottaa.

Metsälenkiltä tuo emäntä yleensä enemmän karahkoita mukanaan kuin koira. ”Vähintään on käpy taskussa, jos ei muuta.”

Puutarhan käsite on häilyvä. Se voi olla lyhtyyn tehty yhden oksan miniasetelma tai vanhoihin kottikärryihin istutettu kasviryöppy.

”Se voi olla vaikkapa rantamaisema, kuivat kaislat kestävät hyvin”, kertoo Halme-Huhtala.

Minipuutarhasta voi olla hyötyäkin. Kaupan yrtit käyvät mainiosti siihen. ”Etenkin timjami on kiitollinen minitarhassa, se jaksaa pitkään. Tilli sen sijaan nuukahtaa nopeasti”, tietää Jaana Halme-Huhtala.

”Vihanneskrassista saa istutettua hauskan nurmikon, josta voi napsia leivän päälle vihreää ja kylvää sitten uutta.”

Idea puutarhaan lähtee monesti hienosta astiasta, mutta se voi syntyä myös tietystä teemasta. Esimerkiksi puutarhajuhla-aiheiseen asetelmaan Halme-Huhtala käytti 40 vuotta sitten äitiyspakkauksesta saamaansa emalista pesuvatia. Nyt siinä koreilevat kanervista tehdyt puut koristevaloineen, lintujen juoma-allas sekä puutarhapöytä herkkuineen.

Kierrätys on vahvasti läsnä koko ajan. Ideoita haetaan kursseilta, Pinterestistä ja Youtube-videoista. Mistä tahansa voi syntyä mitä tahansa.

Halme-Huhtalan mukaan ajatustapa voi muodostua myös riesaksi: ”Kun mitään ei voi heittää enää pois! Konmaritus ei todellakaan sovi miniharrastajalle!”

Periaatteessa minipuutarha voisi syntyä hyvinkin nopeasti, mutta suurin osa ajasta menee tietyn osan tai tavaran etsimiseen. ”Kun on ihan varma, että semmoinen on olemassa, muttei muista mihin sen on laittanut”, nauraa Riitta Koskinen.

Apuvälineitä tarvitaan, koska kohteet voivat olla hyvinkin pieniä. ”Minä käytän kultasepän suurentavia laseja. Pinseteillä ja cocktail-tikuilla saa tarkasti aseteltua yksityiskohtia paikoilleen. Pienimmän puutarhan tein kahvikuppiin”, Koskinen kertoo.

”Välillä on vaikeaa löytää sopivassa suhteessa toisiinsa olevia kasveja. Moni kasvaa liian isoksi. Niitä pitää sitten vaihtaa tai leikata.” kertoo Koskinen. ”Kiusaa silmää, jos jokin osa puutarhasta on suhteettoman suuri muihin verrattuna.”

”Käytämme paljon myös tekokukkia, vaikkapa kynttilämanseteista purettuja”, vinkkaa Halme-Huhtala.

Liimapistoolilla saa kätevästi kiinnitettyä asioita paikoilleen, mutta pienipiirteisempi liimailu tehdään erikeeperin ja cocktail-tikun avulla.

Minipuutarha sopii pieneenkin tilaan. Tosin innostuksen myötä tälläkin harrastuksella on taipumus levitä yhä laajemmalle.

”Mihin vaan voi tehdä puutarhan”, Halme-Huhtala toteaa. Omalta pihalta löytyy kaadetun kuusen kantoon tehty Tonttula.

”On vaan niin kivaa väsätä yhdessä näitä ja jakaa ideoita. Kokeillaan, epäonnistutaan ja onnistutaan. Aika kuluu huomaamatta! Mies kysyy, kauanko meinaat tällä kertaa olla. Vastaan, että kyllä saattaa taas koko ilta mennä”, sanoo Koskinen ja nauraa päälle.

Minimaailmoissa viehättää ikiomien kuvaelmien luominen. Ne eivät tule koskaan valmiiksi, vaan aina riittää muunneltavaa. ”Ja on hieno tunne, kun itse saa tehtyä jotain uutta.”