Omaa ruokatuotantoa syytä vahvistaa

Elintarviketuotanto kuuluu useimmissa maissa tärkeimpiin tuotannonaloihin. Se halutaan yleensä pitää omissa käsissä, koska näin parhaiten taataan kansalaisten ruokaturva.

Suomessa se on tuotannonaloista kaikkein tärkein, mutta halvemman tuotannon maat valtaavat jatkuvasti markkinoitamme ja Suomelle näyttää jäävän kansainvälisessä kilpailussa häviäjän osa.

Esimerkiksi syömistämme maitojalosteista tuotetaan jo puolet ulkomailla, vaikka pystyisimme tuottamaan ne vielä itsekin.

Elintarvikeketju on viime vuosien aikana heikentynyt, ja sen hauraimmat osat ovat maatalous ja jalostusporras. Vähittäiskauppa vahvistaa jatkuvasti otettaan ja määrittää jo tuotteen ostohinnan, minkä teki aikaisemmin jalostusporras.

Elintarvikeketjumme alkaa muistuttaa romahtamassa olevaa korttitaloa, jonka alimmassa kerroksessa on maatalous ja ylimmässä kerroksessa koko järjestelmää hallinnoiva ministeriö. Mikäli tämä kokonaisuus hajoaisi, veisi se mukanaan kolmannen osan kansantaloudestamme. Millään muulla tuotannolla ei ole samaa merkitystä.

Kestimme Nokian menetyksen, mutta emme kestäisi elintarvikealan menetystä.

Elintarviketuotanto on kytköksissä muuhun tuotantoelämään. On vaikeaa löytää alaa, johon sillä ei olisi yhteyttä.

Maatalous on kaiken perusta, ja sen varaan tämä valtava tuotantoketju rakentuu. Seuraavana tulee jalostusporras: meijerit, teurastamot, myllyt, leipomot ja monet ruokaa tuottavat laitokset.

Näitä seuraavat kaupan porras ja kuljetus autoineen, junineen, lentokoneineen ja tiejärjestelyineen. Kaikissa ketjun vaiheissa tarvitaan runsaasti ihmistyötä.

Elintarviketuotanto ei ole pelkkää fyysistä ponnistelua. Sen eteen on meillä tehty paljon tutkimusta, joka on saanut myös kansanvälistä tunnustusta Nobelin palkintoa myöten.

Koulutus ulottuu perustutkinnoista yliopistotutkintoihin, ja alan ammattihenkilöistä on jäänyt historiaamme monia kuuluisuuksia. Yhteydet muuhun tuotantoelämään ovat monet, eikä kokonaiskuvan luominen niistä ole mikään helppo tehtävä.

Suomen maataloustukien hoito vaikeutui Euroopan unioniin liityttäessä.

Tukitasomme jäi puoleen aiemmin liittyneiden maiden tasosta, joten maksamme kansallisina tukina 60 prosenttia koko tuen määrästä.

Maksulupa on kuitenkin haettava unionilta, mikä on vaatinut monia sitkeitä neuvotteluja komission kanssa.

Ranska maksoi takavuosina miljardin lisää kansallista tukea kysymättä lupaa EU:lta. Kansallinen hätätila teki Ranskan mielestä menettelyn mahdolliseksi. Suomi ei ole tätä lupaa päässyt koskaan käyttämään.

Kansallinen tuotanto pyritään säilyttämään myös niin sanotuissa vapaakauppasopimuksissa. Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus kuitenkin tuhosi Meksikon maissin- ja soijantuotannon, kun Yhdysvallat tuli markkinoille omalla vahvasti tuetulla tuotannollaan.

Vahva elintarviketalous tuo Suomelle kotimarkkinatuotantoa, joka korvaa hiipuvaa vientiä. Sitä tulisi vahvistaa entisestään, eikä vähentämisen varaa ole lainkaan.

Elintarvikkeiden kotimarkkinatuotannon lisääminen on paras tapa lisätä työpaikkoja, sillä ne pystytään varmimmin pitämään kotimaassa.