Hallitus aiheutti valtavan sotkun

Suomessa on pian kaksi vuotta istunut sixpakki-hallitus, joka nimiviittauksen mukaisesti on enemmän sekoillut ja seurannut sivusta maailman menoa kuin ohjaillut valtakuntaa turvallisesti eteenpäin.

Nekin toimenpiteet, jotka se on tehnyt, ovat aiheuttaneet enemmän tai vähemmän sekaannusta.

Pahimman sotkun hallitus on aiheuttanut kuntarakenneintoilullaan ja sote-uudistuksellaan. Kummassakin projektissa yhteistä on se, että suurin piirtein yksimielisen asiantuntija- ja tutkijakunnan mielipiteet on jätetty täysin vaille huomiota. Sote-työryhmäkin antoi yksimielisen esityksen, kun asiantuntijatahot ensin väistyivät ryhmästä.

Pääministeri puhuu tarpeesta tehdä rohkeasti päätöksiä. Rohkeus ei ole hyve, jos se tarkoittaa uskallusta lähteä tekemään ratkaisua vailla tarvittavaa tietoa ja ymmärrystä.

Jälkiviisaus on Konsta Pylkkäsen mukaan viisaudenlajeista imelin. Tässä tilanteessa tulee kuitenkin väkisinkin mieleen Hannes Mannisen Paras-hankkeen alkutaipaleella valitsematta jätetty aluekuntamalli, jossa suurta väestömäärää vaativat tehtävät olisi hoidettu maakuntatasolla. Se ei silloin kunnille käynyt, valitettavasti.

Valitettavasti vaille huomiota ovat jääneet myöhemmätkin maakuntien roolia vahvistavat ehdotukset.

Olisi ollut hyödyllistä ottaa vakavasti pohdintaan esimerkiksi valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimon ehdotus, jonka mukaan vaaleilla valittava maakuntavaltuusto, jolla olisi myös verotusoikeus, vastaisi suurta väestömäärää vaativien tehtävien järjestämisestä.

Se vastaisi vaativan terveydenhoidon lisäksi myös aluekehittämisestä sekä muista maakuntatason tehtävistä ja kuntien tehtäväkenttää kevennettäisiin. Kansalaisilla olisi realistinen kuva siitä, ketkä ovat vastuussa harjoitetusta politiikasta ja mitä vaihtoehtoja maakuntatason tehtävien toteuttamisessa on tarjolla.

Edelleenkin hoetaan jo kulunutta mantraa vahvoista peruskunnista. Kukaan ei kuitenkaan ole pystynyt osoittamaan, millainen on vahva peruskunta ja mitä se kykenee järjestämään.

Nyt näyttää siltä, että palveluiden järjestämiskartta muuttuu entistäkin sekavammaksi kun terveydenhuollon ainoa toimiva osa, sairaanhoitopiirit, hajotetaan ja sote-alueiden kustannusvastuu muuttuu entistäkin sekavammaksi. Hallintohimmelit muuttuvat sisällöltään, niitä tulee lisää ja terveydenhoidon järjestämiskenttä pirstaloituu entisestään.

Pääministeri puhuu työn merkityksestä ja vastuun kantamisesta. Samalla kun työllisyys heikkenee, vuokra-asuntopula pahenee, valtio velkaantuu ja vaihtotaseen vaje kasvaa.

Euroopan talousongelmat ovat ongelma myös Suomelle, mutta täti tiukan takuus-sähläilyllä Euroopan ongelmien ratkaiseminen vain hankaloituu auttamatta kuitenkaan Suomen tilannetta.

Suomen tulevaisuuden kannalta on olennaista kaksi asiaa, joiden kanssa on elettävä, nimittäin Suomen ulkoinen ja sisäinen toimintaympäristö.

Ulkoiseen toimintaympäristöön emme paljon voi vaikuttaa. Toiminta EU:ssa on lähimain ainoa keino ulkopolitiikan yleisen ja erityisesti venäjänpolitiikan hoitamisen ohella. Onneksi Niinistö on presidenttinä hoitanut leiviskäänsä.

Suomen sisäisen toimintaympäristön kehittämisen alueelta ei tule vastaan yhtään asiaa, joka olisi edesauttanut työllisyyskehitystä tai talouskasvua. Nuorisotakuukin tulee toisen asteen koulutuspaikkojen vähentämisen myötä kompensoitua pelkäksi kauniiksi sanaksi.