Pienet puumäärät eivät kelpaa

Metsäkeskustelu käy Suomessa kiivaana. Ilmassa sinkoilee monenlaisia väittämiä, että kasvaako metsämme siinä määrin kun nyt kaavaillaan. Tiedossahan on, että useita uusia sellutehdashankkeita on nyt vireillä.

Eniten julkista keskustelua on käyty ilmasto- ja ympäristösuojelusta. Niin sanottu hiilinielu on asian keskeinen tekijä: kestävätkö metsämme lisääntyvät hakkuut. Toisaalta tilastotieteilijät väittävät, että Suomessa kasvaa puuta enemmän kuin koskaan aiemmin. Jopa metsähallituksen ylin johtokin totesi äskettäin, että puuta on varaa korjata.

Vaikka viime vuoteen nähden metsäkauppa onkin laskujohteista, on puulla edelleen kysyntää. Tällainen pienomistajakin saa huomata, miten tärkeä olen noille suurille puutavaraa ostajille pörssiyhtiöille. Kuukausittain heiltä tulee puunostotarjous, joissa usein on vielä lisukkeena jotakin extraa. Tulee sellainen olo, että nyt heti puukaupoille.

Pääkonttoreilta tulevat mainoskirjeet herättävät kyllä metsäomistajat, mutta maakuntatasolla asia ei olekaan niin suorajuoksuista. Jopa piiritason konttorissa saattaa homma jo tökkiä. Päälliköllä on useasti vastaaja päällä eikä soittopyyntöön vastata.

Omistan Vakka-Suomen alueella pienehkön metsäpalstan. Olen ristinyt sen ”kotipalstaksi”, koska se sijaitsee lähinnä asuinkuntaani. Peltosaarekkeen ympäröivää metsäpalstan puustoa olen parin vuoden aikana pyrkinyt myymään, mutta huonolla menestyksellä. Tie palstalle, kuin myös kaksi varastointialuetta, ovat mielestäni kohtuullisia. Tien suhteen tein huomattavan parannuksen runsas vuosi siten.

En voi muuta todeta kuin, että puunkorjuussa on paljon toivomisen varaa. Korjaajien kalusto on kehittynyt liiaksi suurten volumien määriin. Puun korjaajilta puuttuu täysin niin sanottu välikalusto. Ei kaikille palstoille voi mennä ylisuurilla koneilla, eikä pienehköjä metsäteitä voi päällystää asvalttipinnoitteilla.