Tärkeät opit käyttöön

Viljelijät tuntevat peltonsa ja tietävät milloin sinne mennään ja miten luonnon kanssa toimitaan. Käytössä on erilaisia toimia, jotta ravinnepäästöt saadaan mahdollisimman hyvin vaimennettua. Tutkimuksella ja edelleen hallinnolla on tärkeä rooli varmentaa, että neuvonnalle ja viljelijöille ohjataan vaikuttavia toimia ja niitä sovelletaan järkevästi.

Huoleni liittyy maanparannuksessa käytettyyn kipsiin eli kalsiumsulfaattiin kahdella kidevedellä, joka tekee kipsistä helposti liukenevaa. Se on eri asia kuin niukkaliukoinen kalkki.

Tein aikoinani laboratorio- ja kenttätutkimuksia aiheesta yhteistyössä muun muassa Luken ja Syken tutkijoiden kanssa.

Tuntuu, että peruskemia ja tieteelliset tuloksemme on unohdettu. Parhaillaan pohditaan, voiko kipsiä esimerkiksi levittää talvella. Ei voida, koska emme voi tietää, miten talvi siirtyy kevääseen.

Iso riski on, että kipsin ionit lähtevät pellolta pintavirtailun mukana. Kipsi toimii, kun se saa rauhassa liueta maan pintakerrokseen kalsiumiksi ja sulfaatiksi. Tällöin nämä ionit lisäävät murujen lujuutta ja auttavat pidättämään liukoista fosforia. Kipsin on annettava muhia, tehdä tehtävänsä maan hiukkaspinnoilla.

Toiseksi, kipsiä ei tule missään nimessä levittää märissä oloissa tiivistäen herkkiä savia. Agronomia on otettava vakavasti huomioon ympäristönsuojelussa, ettei mennä ojasta allikkoon.