Biotalous ja mummon nenä
Stiina Hovi13.9.201716:00
Siinä se nyt sitten on. Metsä Groupin uusi biotuotetehdas päästelee ensimmäisiä höyryjään, puutavararekkojen minuuttiaikataulua kellotetaan, ja suuret kuormaimet nostelevat jättikourallisiaan kuitupuuta kuorimon hihnalle.
Äänekosken tehdas on tuttu tuhansista viime vuosien uutisista. Silti sen koko paikan päällä yllättää.
Jättimäisellä työmaalla viimeistellään vielä ulkoasua. Itse tehdas käynnistyi 15. elokuuta kello 5.53 – seitsemän minuuttia projektin alussa asetettua aikataulua edellä. Aikataulun lisäksi piti myös tehtaan kustannusarvio.
Jos suunnittelee vaikkapa metron tai ydinvoimalan rakentamista, kannattaa soittaa ensin Äänekosken tehdasprojektin johtaneelle Timo Merikalliolle.
Äänekosken biotuotetehdas haukkaa puuta 240 rekkaa ja kaksi puolikilometristä tavarajunaa vuorokaudessa. Purkupaikalle kaartaa uusi puutavararekka joka kuudes minuutti.
Tehtaan nälkä voi tuntua suurelta, mutta koko maassa puuta päätyy samaan aikaan jalostukseen yli kymmenkertainen määrä. Uusia tehtaita suunnitellaan.
Metsät ja niiden hyödyntäminen vetävät nyt Suomen kasvua ja luovat työtä ja hyvinvointia. Metsäteollisuuden tuotteita – sellua, paperia, kartonkia ja sahatavaraa – vietiin viime vuonna yhteensä kymmenellä miljardilla eurolla. Metsä on Suomen viennin tärkein toimiala ja se on vahvassa kasvussa.
Vientituloja tarvitaan, jos suomalaiset haluavat jatkossakin ostaa tuotteita ja palveluita ulkomailta. Kun vienti on suurempaa kuin tuonti, kansakunta vaurastuu.
Se vaatii ponnisteluja, mutta niiden ansiosta sata vuotta sitten kehitysmaana aloittanut Suomi kuuluu nyt maailman menestyneimpiin.
Metsien tehokas hyödyntäminen herättää myös kritiikkiä. Ympäristöjärjestöt kantavat huolta lajien menestyksestä ja luonnon monimuotoisuudesta. Järjestöillä onkin taatusti ansionsa siinä, kuinka luontoarvot nykymetsänhoidossa huomioidaan.
Ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä orava kavereineen biotaloudesta ajattelee. Oravan luulisi kuitenkin olevan melko tyytyväinen. Kansainvälisissä kestävyysvertailuissa Suomen metsätalous sijoittuu toistuvasti maailman kärkeen.
Kestävä metsätalous perustuu osaamiseen, joka vaatii tasokasta koulutusta. Metsien tuottamalla hyvällä tämä koulutus myös kustannetaan.
Ympäristön kannalta tärkeintä puun käytössä on, että se korvaa useimmiten fossiilisia raaka-aineita. Siksi tehokas, luontoarvot huomioiva metsätalous on parasta ympäristönsuojelua.
Pienenä biotalous otti välillä koville. Savolaisen maalaistalon 1980-luvun alun energiapoliittinen käänne vaivattomasta ja edullisesta ydinsähköstä takaisin halkoaikaan ei tuntunut edistykseltä.
Pimeässä pakkasillassa kuului toisinaan kiroilua, kun polttopuita ekolämpökeskukseen kantavat koulupojat arvioivat reissutöissä kulkevaa isäänsä.
Puita piti kantaa, jos mieli asua lämmintä taloa. Ja karaisee se työ teinin siinä missä kylmä suihkukin.
Lämpö tuli kuitenkin omista metsistä. Samalla tulivat tutuiksi talouden perusopit – jos alkuvuoden laiskottelee, viimeistään viimeisellä kvartaalilla mennään pakkasen puolelle.
Opeista on ollut hyötyä. Harmitus ei tule pienestä, ja lisäksi osaa arvostaa, mitä kaikkea peltojen ja metsien annista Suomessa saadaan aikaan.
Biotalous ei ole muuten aivan uusi keksintö. Herrat konsultteineen ovat ovelasti kehitelleet hienon nimen sille, että ihminen lopulta elää luonnon antimista. On aina elänyt.
Sotavuosina mummon puukuorma hevosineen upposi rannan kinokseen. Hevoselta oli hädässä ratkottava puukolla valjaat, mutta samalla viillolla halkesi mummolta nenäkin.
Vuosikymmenten jälkeen arpea tuskin havaitsi. Eikä tarinan kertoja edes ymmärtänyt esitellä itseään biotalouden veteraaniksi.
Mummomme ja ukkimme olivat mestareita myös toisessa nykyajan muoti-ilmiössä – kiertotaloudessa. Eivät juuri luontoa rasittaneet. Siinä olisi monella säästämisen ja materiaalitehokkuuden nykykonsultilla oppimista.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden toimituspäällikkö.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
