Ilmastokeskustelu on lähtenyt laukalle

Ilmastokeskustelu tuntuu kesän lämmössä lähteneen melkoiselle ”laukalle” niin poliitikkojen, ”asiantuntijoiden”, toimittajien kuin kansalaistenkin keskuudessa.

Pahinta, mitä Suomi voi tehdä, on pienen maamme kilpailukyvyn rapauttaminen tunnepitoisilla ja hätiköidyillä päätöksillä sinänsä tärkeässä asiassa.

Maaperän päästöt on toki otettava vakavasti, mutta Suomen metsähakkuiden, Amazonin sademetsän tuhoamisen ja Afrikan aavikoitumisen rinnastaminen ei liene mielekästä.

Tulisi muistaa edes se, että Suomessa jokaisen hakatun puun tilalle istutetaan uusi, paitsi jos metsä sijaitsee kaava-alueella ja tilalle rakennetaan betonielementeistä kerrostalo. Tällöinkin hakatut puut säilyisivät hiilivarastona, jos rakentamisessa käytettäisiin puuelementtejä.

Termit hiilinielu ja hiili­varasto menevät iloisesti sekaisin ainakin poliitikkojen ja kansan suussa. Kovimmat hakkuidenrajoittajat voisivat miettiä, millainen hiilinielu on kasvunsa lopettanut yli 100-vuotias metsä. Hiilivarastosta kyseinen metsä kyllä käy, mutta vasta hakkuun jälkeen istutetusta metsästä kasvaa uusi hiilinielu.

Vaatimukset turvetuotannon nopeasta alasajosta kuulostavat vähintäänkin kummallisilta. Tämäkin tuotannonala työllistää suoraan ja välillisesti huomattavan joukon suomalaisia palkansaajia ja yrittäjiä. Tulisi myös muistaa, että siihen liittyvät rahavirrat pysyvät maamme sisällä.

Vertailun vuoksi Helsingiltä kestää ilmeisesti vielä ainakin 15 vuotta luopua kivihiilestä lämmönlähteenä.

Vesivoimaa ei saisi lisätä, metsien hakkuita halutaan rajoittaa, turvetuotanto halutaan lopettaa. Mistä vientituloja ja mistä energiaa? Fossiiliset polttoaineet ja ydinvoimako ovat haluttu ratkaisu?

Toivoisin keskusteluun tervettä maalaisjärkeä, suhteellisuudentajua ja tosiasioita.