Hyytyykö Ranska sunnuntain vaalien jälkeen?
Kaksi kertaa viidennen tasavallan historiassa on käynyt niin hullusti, että presidentillä on ollut vastakkaista puoluetta edustava pääministeri ja hallitus. Tällaisen ”la cohabitationin” aikana maa on jähmettynyt paikalleen.
Sunnuntain kansalliskokousvaalien toinen kierros ratkaisee, pysyykö Ranska toimintakykyisenä vai hyytyykö se seuraavaksi viideksi vuodeksi. Kuva: Pixabay17.6.202204:00
Sunnuntain kansalliskokousvaalien toinen kierros ratkaisee, pysyykö Ranska toimintakykyisenä vai hyytyykö se seuraavaksi viideksi vuodeksi.
Presidentti Emmanuel Macronin tarve saada taakseen parlamentin ehdoton enemmistö uhkaa jäädä toteutumatta. Haaveeksi jää myös nyt vahvimmaksi nousseen oppositiojohtajan, äärivasemmiston Jean-Luc Mélenchonin hinku pääministeriksi.
Ranska yllättää aina. Toukokuussa presidentinvaaleissa kiivasta taistelua kävivät istuva presidentti ja äärioikeiston johtaja. Kesäkuussa kansalliskokousvaaleissa Macronin pahimmaksi vastustajaksi nousikin äärivasemmiston nokkamies. Tuskinpa missään muualla kyetään politiikassa yhtä vauhdikkaisiin käänteisiin.
Jo se oli suuri yllätys, että hajanainen, pirstaloitunut ja alati keskenään riitelevä vasemmisto sai kuin saikin aikaan vaaliliiton.
Tempun onnistui tekemään presidentinvaaleissa kolmanneksi yltänyt äärivasemmiston äänekäs ja huonosti käyttäytyvä känkkäränkkä Mélenchon, jonka katupoikakielestä ja riidan haastamisesta kansalaisten ja toimittajien kanssa kiersi vaalien alla somessa hämmästyttäviä videokoosteita.
Silti etenkin nuoret antoivat äänensä hänen kokoon kursimalleen Nupes-vaaliliitolle, Nouvelle Union Populaire Écologique et Sociale. Nupes tarjoaa muun muassa 60 vuoteen alennettua eläkeikää, 1 500 euroon nostettua minimipalkkaa ja kaikkein vähävaraisimmille annetun toimeentulorahan pysymistä vastikkeettomana.
Mélenchonin talouspaketti sisältää myös parikymmentä uutta veroa, ja sen hintalapuksi on laskettu 250 miljardia euroa.
Näillä tarjouksillaan Nupes pääsi kansalliskokousvaalien ensimmäisellä kierroksella tasoihin Macronin vaaliliiton kanssa, jossa on hänen puolueensa lisäksi kaksi pientä apupuoluetta ja tarjolla suuri kiistakapula, eläkeiän nostaminen 65 vuoteen.
Mélenchonin ja Le Penin haasteisiin ostovoiman nostamisesta se vastaa kuitenkin vähävaraisille suunnatuilla toimenpiteillä elintarvikkeiden, polttoaineen ja energian hinnannousua vastaan. Ja Mélenchonilta Macron kopioi Vihreän siirtymän suunnitelman toisen presidenttikautensa johtavaksi ohjelmaksi.
Mutta siihen Ranskan presidenttivetoisessa järjestelmässä presidentti tarvitsee ehdottoman enemmistön kansalliskokoukseen, sillä konsensus, kompromissi ja koalitio ovat tuntemattomia käsitteitä.
Kaksi kertaa viidennen tasavallan historiassa on käynyt niin hullusti, että presidentillä on ollut vastakkaista puoluetta edustava pääministeri ja hallitus. Tällaisen ”la cohabitationin” aikana maa on jähmettynyt paikalleen.
Juuri tähän pyrkii Mélenchon toitottamalla, että hänestä tulee uusi pääministeri, jos hän saa taakseen ehdottoman enemmistön kansalliskokoukseen.
Todennäköisin lopputulos on se, ettei myöskään Macron saa enää taakseen ehdotonta enemmistöä, vaan hän joutunee tyytymään suhteelliseen enemmistöön eli saa taakseen suurimman puolueryhmän.
Se ei halvaannuta maata kokonaan mutta tekee hallitsemisen hankalaksi, sillä jokaisesta lakiehdotuksesta on neuvoteltava muiden puolueiden kanssa. Sitäkin on kerran kokeiltu 1980-luvulla, eikä se kokemus lupaa hyvää.
Jos Macronin ensimmäinen kausi oli yhtä kriisihallintaa keltaliivien, pandemian ja sodan vuoksi, eivät jatkonäkymät ole yhtään paremmat.
Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
