Kunnanjohtaja Hannele Mikkanen, Liperi Kuntalaisten kuuntelija
Liperissä on elinvoimaa, upea ympäristö ja aktiiviset ihmiset, kehuu Hannele Mikkanen. Kuva: Riitta Mustonen19.9.201216:00
”Kun aloitin Liperin kunnanjohtajana yhdeksän vuotta sitten, kirjoitin paperille erilaisia kohtaamisia: ikäihmiset, nuoret, yrittäjät, seurakunnat, mökkiläiset, kunnan henkilöstö. Mietin toimintatapoja.
Niin Liperiin kehitettiin nuorisovaltuusto ja ikäihmisten neuvosto, joissa molemmissa on edustajia kunnan kolmesta taajamasta Viinijärveltä, Ylämyllyltä ja Liperin kirkonkylältä.
Vuodesta 2004 on kokoontunut mökkiläistoimikunta, sillä Liperissä on vajaa kolmetuhatta vapaa-ajan asuntoa, jotka ovat entistä enemmän ympärivuotisessa käytössä. Mökkiläiset ovat enimmäkseen ulkokuntalaisia ja ovat itse valinneet toimikunnan jäsenet.
Kylät ovat Liperin kunnan voimavara. Kunnanhallitus kokoontuu kahdesti vuodessa jollain kylällä. Ensin pidetään kokous, ja sen jatkoksi kutsutaan kyläläiset tapaamaan meitä.
Keväällä perustimme kylien neuvoston, johon kuuluu joka kylältä edustus. Tavoitteena on saada aikaan suunniteltua yhteistyötä ja sopimuksia. Kylät voisivat esimerkiksi sitoutua järjestämään vuoronperään mökkiläisille rantakalaillan tai tarjoutua ottamaan vastuun kunnan omistaman puistoalueen kunnossapidosta korvausta vastaan.
Kunnanjohtajan rooli on olla koollekutsuja, katalysaattori ihmisten kohtaamisille. Tapaamisen muodot elävät ajassa – nythän se on facebook. Nuoret ja työikäiset ihmiset ovat siellä, ja me kuntanakin olemme mukana. Itsekin kirjauduin sinne, vaikka kynnys oli korkealla. Opettelen sitä.
Työni on myös eri hallintokuntien työskentelyn ohjausta ja aikataulutusta sekä minun tapauksessani lautakunnissa mukana oloa. Lautakunnissa voi käydä vuoropuhelua, sillä lautakuntien jäsenet ovat kuntalaisten edustajia.
Kohtaan ihmisiä myös käymällä oikeasti töissä työpaikoilla. Vuosi sitten keväällä olin vanhusten kotipalvelussa kaksi päivää ja syksyllä kahdessa päiväkodissa pesemässä ja syöttämässä. Ne ovat kullanarvoisia päiviä. Siellä kohtaa palvelutuotannon aitona ja aistii henkilöstöpolitiikkaa. Pienet ei yhtään kaunistele, jos homma ei pelaa tai ruoka ei maistu.
Liperi kuuluu Joensuun kaupunkiseutuun. Liperin valtuuston linjaus on ollut yksimielinen: haluamme pysyä itsenäisenä. Meillä on Outokummun kanssa yhteinen sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistoiminta-alue ja jos siihen lisättäisiin vielä Polvijärvi, asukkaita olisi 25 000. Se edustaisi hyvää väestöpohjaa ja maaseutumaista toimintatapaa. Minusta tällaisillekin kukille pitäisi antaa mahdollisuus kukkia.
Tällä rakenteella pidettäisiin hyvin huolta ihmisestä, mutta mitä suurempi isäntä, sen kauemmas ihminen jää. Sadantuhannen asukkaan kunnassa olet oman onnesi nojassa, jos sinä itse tai läheisesi eivät ole aktiivisia.
Nykykeskustelu on vaihtoehdotonta. Puhutaan vain vahvasta peruskunnasta ja määritellään asukas- ja talousluvut. Toki ympäri Suomen on hyvin erilaisia hallintomalleja, joita on syytä selkiyttää, ja rahoitusmekanismeillahan valtio saa kunnat tahtomaansa asentoon. Mutta ei kaikilla kunnilla ole intressiä liittyä suureen kaupunkikeskukseen.
Olen saanut luokanopettajan koulutuksen. Siitä on ollut hyötyä, sillä kunnanjohtajalta vaaditaan hyviä ihmissuhdetaitoja.
Viime aikoina Liperin kuntakuvaa on sotkettu asioilla, jotka eivät edes pidä paikkaansa. Minulle oleellisinta on, että luottamushenkilöjohto ja työkaverit ovat tukeneet minua sataprosenttisesti. Jos tuki olisi pikkuisenkin horjunut, se olisi tehnyt oman työskentelyni epävarmaksi.
Valta ei ole minulle päällimmäinen asia, vaan vuorovaikutus. Kunnanjohtajan sormenjälki näkyy toki siinä, mitä asioita hän lähtee viemään eteenpäin, mutta haluan saada esiin eri näkökulmia ja uskon, että vuorovaikutuksen kautta päästään aina parempaan lopputulemaan.
Minulla ei ole tyypillistä työpäivää eikä työaikaa. Kunnanjohtaja tekee työtä vuorotta. Oma elämä ja työ ovat ihanasti ristissä.
Voimia työhön ammennan mökkielämästä ja läheisistä ihmisistä. Olen myös innokas sadonkorjaaja. Kausi alkaa keväällä korvasienistä ja päättyy karpaloihin. Syksyllä on kaksi pakastearkkua täynnä satoa.
Muutenkin suosin lähiruokaa kaikissa kunnankin tilaisuuksissa. Joulutervehdykseksi vien tiedotusvälineille liperiläisiä herkkuja: ruisleipää, lihaperunakukkoa, karjalanpiirakoita, kinkkua. Tuliaiset ovat aina syömisiä eikä vain johtajille, vaan koko toimitukselle.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
