Saimaalla nauretaan kalastusasetukselle

Jo torso ehdotus uudeksi kalastuslaiksi sai monen Saimaan kalastajan näkemään painajaisunia. Siihen liitetty äsken julkisuuteen tullut luonnos kalastusasetuksesta toi välttämättä mieleen, että se onkin kalastajille kusetusasetus.

Edellinen, voimassa oleva kalastuslaki sisältää jo paljon sellaisia elementtejä, joiden vuoksi muun muassa osakaskuntien talonpoikaisjärkiset osakkaat ovat alkaneet vierastaa ennen niin rutinoitua kalastuksenvalvontaa. Nyt ovat lainlaatijat lisänneet vettä myllyyn oikein urakalla. Suhteellisuusteoria todistaa, että mitä enemmän vettä, sen vähemmän kaloja.

Saimaalla ihmetellään ja nauretaan ”asiantuntijoille”, joiden siunauksella tämä asetusluonnos on saanut muotonsa. Jos se läheskään tällaisena saa lainvoiman, riittää siinä ihmettelemistä viranomaisillakin. On olemassa joku sietoraja kalastajillakin.

On luonnoksessa jotain reiluuttakin. Viehekalastaja saa ottaa päivää kohti kolme haukea ja kolme kuhaa. Vuodessa on päiviä 365. Tällä päivien määrällä kerrottuna tuo sallittu kalamäärä tuottaa yhteensä 3 285 kalaa. Harmittaa vähän kuitenkin jos joutuu heittämään jonkun yli 70-senttisen kuhan pois – elävänä tai kuolleena.

Paljon käytetään aivokapasiteettia pohdintaan, mistä näitä idioottimaisia sääntöjä tulee. Osittain vastaukset löytyvät muun muassa kalastuslakiluonnoksen selityksistä. Siellä sanotaan että Suomen on oltava yhtä byrokraattinen kuin muutkin osavaltiot EU:ssa.

Mutta kun se ei vielä Suomen byrokratian rakentajille riitä. Vain neuvokset ovat niin kekseliäitä. Ja vihreät.   

Ihmeellisten säädösten syntyyn varmaan vaikuttaa, että asianomainen ministeri ei ole tehtäviensä tasalla. Kieltämättä titteli, joka tässä tapauksessa (kalastusneuvos) on otettu ohjaamaan, kuulostaa pätevältä. Tulokset osoittavat jotain aivan muuta.   

Saimaalta ei asiantuntemusta ole puuttunut, ja 50-luvulla perustetut kalastuskunnat, myöhemmin osakaskunnat, ovat aina hyvin hoitaneet kalastuksen järjellisen järjestämisen, sekä valvonnan paikan päällä. Nyt, toinen toistaan tiheämpään tahtiin laadittujen kalastuslakien tarkoitus onkin murentaa perustuslaillisia yksityisomistusoikeuden suomia vesistöjen käyttöoikeuksia.

Kyseessä on yksityisomaisuuden sosialisointi. Niinpä ruohonjuuritasolla puhutaankin sosialisointiministeriöstä.

Luonnonsuojelun nimissä rääkätään kuutteja ja kiusataan kalastajia. Jotkut ovat kai tyytyväisiä.

Pertti Pukarinen      

Puumala