Kylän lämmin sydän

Lari Lievonen 

Mielipide

14.12.201615:00

Kolumni

Sari Penttinen

Lumen keskellä on polku, jonka päässä seisoo vaatimattomana, mutta lämpöä hehkuen ja kynttilän valossa kylpien pyhittäjä Herman Alaskalaisen tsasouna. Näky puhuttelee varmasti jokaista uskontokunnasta riippumatta, tsasouna on ihmisen kokoinen, ei liian arkinen, mutta ei liian pyhäkään.

Hirsisen Herman Alaskalaisen tsasounan, eli ortodoksisen rukoushuoneen ovi on aina auki. Se oli tsasounan lahjoittajan, kirjailija ja toimittaja, Uppo-Nallen luojan Elina Karjalaisen toive.

Tsasounan isännöitsijä Merja Kuukkanen kertoo, että rukoushuone on alun perin ollut Karjalaisen kotitsasouna Kuopion Jännevirralla, Kallaveden rannalla. Siellä se pyhitettiin vuonna 1988.

Karjalainen kääntyi ortodoksiseen uskontoon, kun hän kirjoitti arkkipiispa Paavalin elämästä. Sen jälkeen hän rakennutti tsasounan.

”Elinan terveys heikkeni ja hän muutti Kuopioon kaupunkiin. Jännevirran talon ostajaa ei rukoushuone kiinnostanut ja Elina ei halunnut sen päätyvän varastotilaksi. Niinpä hirsinen rukoushuone siirrettiin Tuupovaaraan.”

Tuupovaaran Koveron kylällä on pitkä historia, ensimmäiset asukkaat elivät kylällä jo 1500-luvulla. Ortodoksisuus on ollut myös vahvasti läsnä. Ensimmäinen tsasouna kylälle rakennettiin vuonna 1750 ja viimeisin poltettiin vuonna 1870.

Karjalaisen kotitsasouna tuotiin kylälle vuonna 1996. Koveroon se päätyi kylällä asuvan ortodoksipappi isä Vesan ansiosta, joka tunsi Karjalaisen.

Tsasounan ikonit ovat Joensuun piispa Arsenin maalaamia. Näiden ikonien edessä on vihitty hääpareja ja kastettu yksi lapsi. Hautajaisia ei ole vietetty, mutta muuten tsasounassa toimitetaan jumalanpalveluksia melko säännöllisesti.

Praasniekkaa, eli juhlaa ortodoksisen pyhän kunniaksi ja muistoksi vietetään Herman Alaskalaiselle pyhitetyssä tsasounassa 9. elokuuta. Alaskalainen kanonisoitiin, eli liitettiin pyhien ihmisten joukkoon vuonna 9.8.1970.

Pyhittäjä Alaskalainen oli Valamon munkki, joka lähti lähetystyöhön Alaskaan 1700-luvun lopulla ja perusti sinne Uuden Valamon luostarin. Hän on ensimmäinen Amerikan mantereen ortodoksisista pyhistä.

Tsasounan avoimia ovia on osattu kunnioittaa ja kävijöitä on riittänyt, paikallisia sekä ulkopaikkakuntalaisia, ilkivaltaa ei ole koskaan tehty, kertoo Kuukkanen.

Kun kääntyy lähteäkseen pois, katse kohdistuu takaseinälle ripustettuun Uppo-Nalleen. Sympaattiseen ja lempeään hahmoon, joka kauniilla tavalla muistuttaa tsasounan lahjoittajasta.