Perinteiset valtionavustukset eivät yksin tuo turvaa harvaan asutuille alueille − paikallinen valuutta ja yhteisörahoitus voisivat muuttaa tilanteen

Paikallinen valuutta ja yhteisörahoitus voisivat Lassi Murron mielestä olla kunnan tai kyläyhdistyksen vaihtovälineitä, jotka tuottaisivat arvonlisää paikallisesti.  Kuva: Johannes Tervo

Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että perinteiset valtionavustukset eivät yksin turvaa kouluja, kirjastoja tai vanhusten kotihoitoa harvaan asutuilla alueilla. Keskitetty tukiverkko on hidas ja jäykkä, kun paikalliset tarpeet muuttuvat nopeasti. Ratkaisuksi ehdotan rohkeaa siirtoa: paikallisen valuutan ja yhteisörahoituksen yhdistelmää, joka elvyttää kotimaista kysyntää, vahvistaa sosiaalista pääomaa ja kannustaa itseorganisoituvaan palvelutuotantoon – markkinaehtoisesti mutta oikeudenmukaisesti.

Paikallinen valuutta on kunnan tai kyläyhdistyksen vaihtoväline, jolla voi maksaa esimerkiksi koulukyydin, kirjastopalvelun tai hoivavapaaehtoisten palkkiot. Kun perhe ostaa ruokaa tai polttoainetta, osa maksusta palautuu paikallisvaluuttana palvelurahastoihin. Näin jokaisen euro tuottaa suoraan sitä, mitä oma kotiseutu tarvitsee, eikä rahaa huku keskushallinnon hidasteisiin.

Sosi­aalinen maksukyky jaetaan vakaasti: kuka tahansa kuntalainen, yhdistys tai yritys voi osallistua verkkopohjaiseen joukkorahoitukseen. Esimerkiksi kyläkoulu voi kerätä varoja digivarusteluun, ja maksajille hyvitetään osuus paikallisvaluutassa. Tämä malli muistuttaa aikapankkia: kaikki antavat oman panoksensa ja saavat sitä takaisin tarvittaessa, olipa kyse kuljetuksesta, lastenhoidosta tai ikäihmisten tukipalveluista.

Yhteisörahoitus ei korvaa julkista perusturvaa, vaan täydentää sitä. Valtion ja kunnan rooli on luoda säännöt, varmistaa tietosuoja ja tarjota alustat. Yksilö ja yritys kantavat paikallisen vastuun – ja hyötyvät todellisesta arvonlisästä. Tämä pakottaa palveluntarjoajat kilpailuun laadusta ja hinnasta, kun markkinat laajenevat uusille toimijoille.

Kun kulutuskysyntä sitoutuu paikalliseen kiertoon, yritykset ja pienyrittäjät saavat vakautta ja voivat kasvaa. Naapurit oppivat luottamaan toisiinsa, kun jokainen näkee oman panoksensa vaikutuksen – yhdessä tehdyt hankkeet sitouttavat kunnallisia ja kolmannen sektorin tekijöitä. Osa perinteisistä kuluista siirtyy yhteisön omalle vastuulle, jolloin kunta voi kohdistaa verovarat sinne, missä apu on välttämätöntä.

Tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni: nyt on aika testata paikallista valuuttaa ja yhteisörahoitusta – aloitetaan pienimuotoinen pilotti yhdellä kyläalueella tai kunnassa, mitataan vaikutukset koulujen täyttöasteisiin, vanhusten palveluiden saavutettavuuteen ja pienyritysten liikevaihtoon. Vasta kun vaikuttavuus on todennettu, laajennetaan malli koko maakuntaan.

Kun annamme vallan ja vastuun lähelle ja yhdistämme markkinaehtoisen kilpailun sosiaaliseen solidaarisuuteen, syrjäseutujen palvelut eivät ainoastaan säily, vaan kukoistavat. Tämä on tie kestävään kasvun ja turvan dualismiin – yhdessä rakennettu turvaverkko, jossa yhteisö kantaa itsensä.

Lassi Murto

Raisio