Tulet syttyvät taas
Kaakeliuuneissa käytetään tyypillisesti koristeellista yläkruunua.
Kaakeliuunissa ei ole arinaa eikä vetoluukkuja. Uuni nuohotaan pesän sisäpuolelta irtotiilien takaa.Kaakeliuunit lämmittävät vanhaa huvilaa Turun Ruissalossa, mutta ne ovat myös persoonallinen osa sisustusta. Uusi uuni muurattiin yhdistämällä vanhoja ja uusia kaakeleita.
Elävä liekki on vanhassa huvilassa tärkeä tunnelman tuoja.
Talo on kulttuuriperintöä
Muurari Timo Kosonen mittailee kaakelin pituutta ja leveyttä, ottaa sitten laatan kainaloon ja vilahtaa ulos. Pihalla hän työstää sen reunasta pienen palan pois kovaäänisellä rälläkällä.
”Korjauskaakeli on kovaa, kovempaa kuin vanhat. Tähän ei oikein tepsi veitsi ja vasara”, muurari aprikoi.
Hän luottaa näppituntumaan ja oman silmän havaintoon. Kaakeli lasitteineen kestää käsittelyn.
Kosonen on aloittanut muuraustyön tekemällä uuden palomuurin. Paikasta on joskus muinoin purettu uuni pois.
Hän on varsin tyytyväinen katsellessaan uusia ja vanhoja kaakeleita vierekkäin. Vanhat ovat löytyneet huvilan kätköistä, ja niissä näkyy iän tuomaa patinaa. Loput ovat Hattulan Kaakelitehtaan tuoretta tuotantoa. Ne ovat hivenen tummempia sävyltään, mutta kuvio on samanlainen kuin vanhoissakin.
Kaakelit ovat kolmiulotteisia, takaa kuppimaisia. ”Ne ovat uunissa kantavaa rakennetta.”
Muuratessa kuppi täytetään laastilla ja tiilillä ja kiinnitetään metallihakasilla vierekkäisen kaakelin kuppiin. Merkitsemällä kaakelit voidaan koko uuni vaikka purkaa ja siirtää toiseen paikkaan.
”Vanhoissa kaakeliuuneissa on usein haljenneita kaakeleita, mutta se ei yleensä vaikuta uunin käyttöön. Yksittäiset kaakelit kannattaa vaihtaa silloin, kun uunin uudelleenmuuraus on muutenkin ajankohtaista”, Kosonen sanoo.
Huolellisuutta lämmittämisessä
1800-luvun puolivälissä rakennettu huvila on ehtinyt elää monenlaisia vaiheita, joista näkyy yhä jälkiä. Seinissä on useita tapettikerroksia, ja ovien ja ikkunoiden paikkoja on joskus muutettu. Viime aikoina talon eristyksiä on parannettu ja laitettu tuplaikkunoita.
Yhden huoneen nurkassa on pyöreä peltiuuni, jonka pinta on uudistettu marmoroimalla. Timo Kosonen on jo kunnostanut kaksi kaakeliuunia.
”Täältä on löytynyt palasia monesta kaakeliuunista, nehän ovat olleet lämmönlähteinä”, talon rouva kertoo.
”Nämä uunit ovat hyvin tehtyjä ja hirveän tehokkaita. Kaakeliuuneja olemme lämmittäneet vähän varovaisemmin.”
Perhe on ihastunut vanhoihin uuneihin, ja muutenkin korjaamisessa säilytetään vanhaa niin paljon kuin mahdollista. Jokainen irrotettu lautakin numeroidaan, jotta se päätyy takaisin entiseen paikkaansa. Kuluneisuus saa näkyä koloina ja epätasaisuuksina.
”Joku viisas neuvoi, että talossa pitäisi asua vuosi ennen korjaamista, että näkee, mikä on viehättävää ja arvokasta. Talon tunnelman voi pilata ihan pienissä yksityiskohdissa. Hätiköiden ei kannata tehdä.”
Huvila on ollut nykyisellä omistajalla vajaan kymmenen vuotta. Remontoiminen maksaa, mutta sen voi ajatella kulttuuritekona.
”Meillä on se ajatus, että talo on meillä vain lainassa. Ei tällaisia taloja kukaan omista.”
Satojen vuosien perinne
Kaakeliuuni kestää aikaa, kun se on oikein rakennettu ja siinä poltetaan puhdasta puuta sopiva määrä kerrallaan. Kaksi pesällistä on Timo Kososen mukaan maksimi.
”Usein vanhoissa uuneissa on pieni tulipesä, se tavallaan ohjaa laittamaan puuta oikein. Siinä tulee vastaan se, kuinka paljon massa voi lämpöä ottaa.”
Mitä tahansa ei kannata pientulisijaan heittää; sopimaton materiaali saattaa palaa joko epäpuhtaasti tai liian kuumana.
”Optimaalinen tilanne on, että suurin osa puusta palaisi kokonaan eikä koko määrä kaasuuntuisi liian nopeasti. Kun puut sytyttää päältä päin, silloin kaasuuntuminen on rauhallisempaa.”
Kaakeliuuniin ei kuulu veto- eikä nuohousluukkua eikä arinaa. Tulen sytyttäminen vaatii kunnon sytykkeet ja kuivat puut, koska pesään ei tule ilmaa alakautta.
Uuninpesän sisäsivuissa on irrotettavat tiilet, jotka siirtämällä nuohooja pääsee puhdistamaan savuhormit, niin sanotut poskikanavat. Savuhormit kiertävät uunin sisällä lämmittäen sen kauttaaltaan.
Biologista käsityöläiseksi
Suomessa ensimmäinen kaakeliuuni tehtiin luultavasti Turun linnaan vuonna 1543, tekijäksi mainitaan savenvalaja. Keski-Euroopassa kakluuneja tiedetään olleen jo hyvinkin parisataa vuotta aikaisemmin. Suomeen kaakeliuunien valmistustaito kulkeutui Ruotsista ja Saksasta.
1700-luvulla Ruotsissa kehiteltiin uuneja kiertävällä hormistolla lämmön varaamiseksi; huoli metsän ja puun riittävyydestä ajoi panostamaan entistä taloudellisempiin lämmitysratkaisuihin.
Teollinen kaakelinvalmistus oli Suomessa voimissaan 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin, kunnes keskuslämmitysjärjestelmä kehitettiin. Turun kaakelitehdas toimi vuosina 1874–1954, ja muitakin valmistajia oli.
”Leimallisesti suomalaista on jugendtyyli uuneissa, sitä ei oikein löydy muualta. 1930-luvulla tyyli muuttui funktionalismin suuntaan. Se oli yksinkertaistetumpaa ja vähemmän koristeellista”, Timo Kosonen kertoo.
Kaakeliuunit levisivät aatelis- ja porvariskodeista myös muiden kotien lämmönlähteiksi. Kososen iloksi hänen omassa asunnossaankin Turussa on kaakelihella.
”Kaikesta kulttuurirappiosta huolimatta täällä on puutaloja jäljellä aika paljon. Pienistäkin taloista voi löytyä tosi hienoja, jonkun maakarin tekemiä kakluuneja.”
Jokainen Kososen muuraama uuni on yksilöllinen, joskin tilaajien toiveet ovat olleet melko konservatiivisia. Kaakeliuuni ei ole ihan mielijohdehankinta.
”Muuraaminen ei ole olennaisesti kalliimpaa kuin tiiliuuninkaan, mutta pintamateriaali maksaa enemmän.”
Timo Kososen tie uunintekijäksi ei ole tavanomainen. Hän on koulutukseltaan biologi.
”Amazonasin lahottajasienten tutkiminen työllistää silloin, kun muuraushommilta ehdin, mutta leipätyöksi siitä ei ainakaan vielä ole ollut. Haastetta siinä kyllä riittää.”
Ihmisessä kun on monta puolta, yliopistomies kaipasi haastetta myös tekeville käsille.
Niinpä hän lähti ammattikorkeakouluun opiskelemaan rakennusrestaurointia.
Tuttavalla sattui olemaan peltiuuni muurattavana, ja Kosonen kiinnostui urakasta. Hän huomasi, ettei tarkempaa tietoa uunien tekemisestä ollut noin vain saatavilla. Se piti etsiä.
”Olin opissa vanhemmilla mestareilla. Sitten olin vuoden ajan Ruotsissa muuraukseen keskittyvässä opinahjossa. Se oli kova koulu.”
Yrittäjänä häntä työllistävät eniten vanhojen uunien korjaamiset. Kaakeliuunien rakentaminen on taas lisääntynyt, mutta ihan viime aikoina ei uudisrakennuksiin ole tilauksia sadellut. Kosonen arvelee tämän johtuvan nykyisestä taloustilanteesta ja olevan väliaikaista.
”Vaikea uskoa, että kaakeliuunien laittaminen vähenisi. Se on sellaista kulttuuria, joka siirtyy kyllä eteenpäin.”
” Pienistäkin taloista voi löytyä tosi hienoja kakluuneja. ”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
