Keski-ikäinen luulee olevansa kännissä tosi hauska, mutta on jotain aivan muuta
Kantrin kolumnisti Veera Rinne pestautui töihin anniskelupisteelle ja huomasi ison eron keski-ikäisten ja nuorten aikuisten juomatavoissa.
Tapahtumissa juomia myynyt Veera Rinne on huomannut nuoret aikuiset ostavat vain yhden juoman kerrallaan, siinä missä sedät miettivät tiskillä otetaanko kaljan lisäksi jallusnapseja kahteen pekkaan kuusi vai kahdeksan. Kuva: Antti RaatikainenApulanta ja Sinfonia Lahti esiintyivät taannoin yhdessä Tampereella, Ratinan Stadionilla. Vaikka en kummankaan orkesterin vannoutunut fani olekaan, keikka oli kertakaikkisen hieno.
Olin paikalla ”myy viinaa ja säästä” -konseptilla. Siis sen sijaan, että ostaisin keikkalipun ja siihen illan viinakset päälle, pestaudun anniskelupisteelle töihin, kuuntelen keikan tiskin takaa ja tienaan lipun hinnan verran rahaa.
Yleisön ikäjakauma oli laaja, mutta eniten paikalla oli meitä, joiden nuoruusvuosia ”Hei hei mitä kuuluu” on tahdittanut.
Juhlakansa oli kaikkineen oikein hyväntuulista ja kohteliasta, mutta kiinnitin huomioni samaan seikkaan kuin aiemminkin: Minun ikäluokalleni on jäänyt ryyppy päälle.
Olen tehnyt tämän saman havainnon muillakin anniskelukeikoilla sekä tapahtumissa, joissa olen itsekin ollut juhlijoiden joukossa.
Tapahtumissa, joissa on sekä nuorisoa (lasken nuorisoksi kaikki alle 30-vuotiaat) että vanhempaa väkeä (kuten minä), örveltäjät, sönköttäjät ja toisten syliin kaatuilijat ovat poikkeuksetta keski-ikäisiä. Me lotraamme viinan kanssa niin kuin vanhoina hyvinä aikoina oli tapana – vedetään päädyt!
Ja onhan se nyt mukavaa, kun pari kertaa kesässä pääsee irrottautumaan keski-ikäisten arjesta ja kaikista velvoitteista. Kaija Koon sanoin ”tää on se hetki, ei multa mitään vaadita”.
Kai siinä nyt tulvahtaa mieleen muistot nuoruudesta, vapaudesta ja vodkasta. Naamat, perseet tai liiskat, rakkaalla lapsella on niin monta nimeä. Otetaan sille, ja tietenkin myös toiselle jalalle!
Keski-ikäinen ihminen umpihumalassa on koominen ressukka, jota on vaikea katsella ja vielä vaikeampi kuunnella.
En paheksu alkoholinkäyttöä, se olisi varsin tekopyhää. Osaan itsekin.
Tai olen osannut, nykyään viinassa on niin paljon krapulansiemeniä, etten pysty, vaikka haluaisin. Ehkä siksi olenkin päätynyt havainnoimaan muiden kännäämistä ja kirjoittamaan siitä vahvasti yleistäviä kolumneja.
Vahvasti yleistäen sanoisin, että ikiaikainen murehtiminen nuorison turmeltuneisuudesta voidaan ainakin alkoholinkäytön suhteen lopettaa. Viinan imeminen sienen lailla ei ole enää ollenkaan samalla muodikasta kuin 90-luvulla.
Ehkä nuoriso on tapahtumissa yhtä päissään kuin vanhemmatkin, mene ja tiedä. Ehkä heillä vain koordinaatio, tasapaino ja verbaliikka ovat vielä paremmassa terässä niin, ettei sitä huomaa.
Tätä vastaan sotii toki se, että nuoriso ostaa vain yhden juoman kerrallaan, siinä missä sedät miettivät tiskillä otetaanko kaljan lisäksi jallusnapseja kahteen pekkaan kuusi vai kahdeksan.
Tai ehkä nuorempi polvi juo itsensä jalattomiksi jossain muualla kuin yleisötapahtumissa, piilossa muiden katseilta.
Keski-ikäistenkin kannattaisi. Ei siksi, että pelkäisin nuorempien saavan meiltä huonoja vaikutteita. Enemmänkin siksi, että pelkään heidän pitävän meitä surkuhupaisina.
Ikävä totuus tulee nimittäin tässä: Keski-ikäinen ihminen luulee olevansa umpihumalassa tosi hauska. Pääsääntöisesti ei ole.
Vaihtoehtoisesti hän voi luulla olevansa kovin puoleensavetävä. Jälleen, ei. Keski-ikäinen ihminen umpihumalassa on koominen ressukka, jota on vaikea katsella ja vielä vaikeampi kuunnella. Otetaan sille!
Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella asuva kirjailija ja hevosalan yrittäjä.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
