Tuhat tulista sanaa rokottamattomille
Stina Haaso: Vaikka tuberkuloosirokote aiheutti lapsilleni kuukausien vaivat, en silti jättäisi sitä ottamatta.12.9.201602:00
Eräänä elokuisena torstaiaamuna puhelimeni soi:
"Täällä Espoon kaupungin tartuntatautilääkäri. Perheenjäsenenne on ollut kontaktissa vakavaa tartuntatautia kantavan henkilön kanssa."
Huoli perheenjäsenestä jysähti tajuntaan. Minä? Puoliso? Joku lapsista? Kuka?
Yksityisyydensuojasta johtuvan kiertelyn ja kaartelun jälkeen vihdoin selvisi, että kyse oli alle puolen vuoden ikäisestä kuopuksestamme. Ja että mahdollisen tartunnan hetkellä hän oli vain kuukauden ikäinen.
Uuden kiertelyn ja kaartelun jälkeen selvisi missä tartunta oli saattanut tapahtua. Ei tullut mieleenkään, että iloisissa merkeissä vietettävässä perhejuhlissa voisi väijyä jotain vaarallista.
Lopulta selvisi, mistä taudista oli kyse. Juhliin osallistunut ikäihminen oli tietämättään sairastunut vuosikymmeniä sitten saamaansa tuberkuloosiin.
Kaikille vastasyntyneille annettu calmette-rokote lopetettiin Suomessa vuonna 2006. 1950-luvun alusta asti jatkuneen rokoteohjelman ja tehokkaan terveydenhuollon ansiosta tauti oli saatu lähes hävitettyä Suomesta.
Nyt meillä on vuosikymmenen verran lapsia, joita ei ole rokotettu tuberkuloosia vastaan. Tauti ei kuitenkaan ole poissa.
Maailmalla se jyllää edelleen voimissaan. Ihmiset matkustelevat, asuvat ulkomailla ja tietämättään voivat saada ikävän tuliaisen.
Ei tarvitse osoitella sormella maahanmuuttajia, sillä meillä on tautikantaa myös ihan omasta takaa. Ennen sotia syntyneitä sukupolvia ei rokotettu ja ahdas pula-ajan asuminen piti huolta tartuntamahdollisuuksista.
Silti nykyään rokotteen saa vain, jos siihen on perusteltu syy.
Mitä meille sitten tapahtui? Kuopus sai lähetteen lastentautien poliklinikalle. Perässä lähetteet kirjoitettiin myös kahdelle muulle lapselle. Kuopus olisi ehtinyt tartuttaa myös sisarukset.
Tutkimukset tarkoittavat tuberkuloositartunnan kohdalla, että lapselle tehdään tuberkuliinitesti. Potilaan ihoon, aivan pinnan alle, ruiskutetaan hitaasti nestettä.
Tällä testillä selviää, ettei tartuntaa ole tapahtunut. Jo pelkkä testaus on erittäin kivuliasta. Pitelin sylissäni vuorollaan kolmea alle 5-vuotiasta kivusta huutavaa lasta.
Tartuntaa ei meidän kohdallamme osunut, mutta lapset rokotettiin. Lisää kipua. Rokotus sinällään ei ollut erikoinen tapahtuma, mutta se kolme kuukautta jatkunut rokotuskohdan mätiminen...
Nuorimmaisen rokotusjälki jäi pienimmäksi, vanhimmalla reaktio oli voimakkain. Vielä vuoden kuluttuakin esikoisen rokotuskohta on arka ja punainen.
Kun julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa puhutaan rokotteista ja ihmiset kertovat harkitsevansa lastensa rokottamatta jättämistä, minulla nousee joka kerta tuhat tulista sanaa mieleen.
Rokotusohjelmaan valitut rokotteet eivät ole siellä huvin vuoksi. Vaikka jokin tauti olisi muka hävitetty Suomesta, jossain muualla se saattaa muhia.
Vaikka tuberkuloosirokote aiheutti lapsilleni kuukausien vaivat, en silti jättäisi sitä ottamatta. En nimittäin toista kertaa halua miettiä öisin, että perheessämme voi muhia tappava tartuntatauti, jota vielä tietämättöminä levitämme muille.
Rokotteissa kyse ei ole vain yksilöstä, vaan kaikista ympärillämme olevista. Terveistä ja sairaista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
