Tukikatolle on haettava vaihtoehtoja

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus otti askeleen eteenpäin huhtikuun alussa, kun EU-parlamentin maatalousvaliokunta löi kantansa kiinni lakipakettiin. Esityksessä on mukana myös kiistelty tukikatto.

EU:n komission tavoitteena on yksinkertaistaa ja tehostaa maatalouspolitiikkaa antamalla soveltamisvapautta jäsenmaille. Järjestelmämuutos on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Vallan siirtoa jäsenmaille kiiteltiin pääkaupungeissa, mutta vastustettiin parlamentin isoissa puolueissa.

Kaikkia maataloustukia koskevat ympäristöehdot koettiin yleisesti liian tiukoiksi, eikä niiden ole katsottu ottavan tarpeeksi huomioon jäsenmaiden kansallisia eroja. Maatalouden rajuihin budjettileikkauksiin tuskin kukaan oli tyytyväinen.

Maatalousvaliokunnassa kansallisia eroavaisuuksia ymmärretään komissiota paremmin. Teimme merkittäviä joustoja tukien ehdollisuuteen turvemaiden suojelun ja talvi­aikaisen kasvipeitteisyyden vaatimuksissa, joita olisi Suomen luonnonoloissa käytännössä mahdoton toteuttaa. Myös Etelä-Suomen kansallisen tuen jatko, vapaaehtoisten tuotantoon sidottujen tukien erityispoikkeus ja luonnonhaittakorvaus turvattiin.

Suurta huolta on herättänyt tukikatto, jonka poliittista tavoitetta on vaikea ymmärtää. Suomen olosuhteissa se on kuin isku palleaan: ensin on rohkaistu investoimaan ja kasvattamaan tilakokoa, ja nyt komissio ehdottaa tukikattoa alkaen 60 000 eurosta nousten portaittain 100 000 euroon. Komission leikkuri iskisi noin 660 suomalaiseen maatilaan.

Maatalousvaliokunta ehdottaa tukikaton ylärajan nostoa suoraan 100 000 euroon, mikä on laiha lohtu. Lisäksi nuorten viljelijöiden tuki, ympäristöjärjestelmät sekä 50 prosenttia palkkakustannuksista voitaisiin laskea pois tukikaton kokonais­summasta, mikä laskee leikkurin alle jäävien tilojen määrää jonkin verran.

Ruokaviraston tilasto­palvelun mukaan 270 maatilaa vastaanottaa yli 100 000 euroa suoria tukia, joista valtaosa on kotieläintiloja.

Yhdenkin tilan joutuminen tukileikkuriin on liikaa. Maatalouden rakennekehitys vie tällä hetkellä siihen suuntaan, että isojen tilojen lukumäärä ja tilakoko kasvavat entisestään. Tärkeää on nyt pohtia, miten tukikaton ongelmat voidaan ratkaista EU-päätöksenteon myöhemmissä vaiheissa.

Olen valiokunnassamme ajanut ratkaisuksi tukikaton soveltamisen jättämistä vapaa­ehtoiseksi jäsenmaille. Maissa, joissa valtavat hehtaariperusteiset tuet lordeille tai muille suurmaanomistajille koetaan sosiaaliseksi ongelmaksi, jäisi keinovalikoimaan tukikaton soveltaminen.

Keski- ja Etelä-Euroopan isoissa maatalousmaissa tukikatolle oli kuitenkin niin suuri yhteiskunnallinen tilaus, että siitä haluttiin kaikille jäsenmaille pakollinen. Euroopassa 80 prosenttia kaikista maataloustuista menee vain 20 prosentille tiloista. Suomessa vastaavaa ongelmaa ei ole.

Toinen vaihtoehto on tuki­katon laskentatavan muuttaminen niin, että se koskisi vain perustulotukea. Tämä olisi myös hallinnon näkökulmasta yksinkertaisin vaihtoehto. Näin esimerkiksi poikkeusolosuhteiden perusteella maksettavat tuotantoon sidotut tuet jäisivät tukikaton soveltamisen ulkopuolelle, minkä seurauksena valtaosa nyt tukileikkuriin päätyvistä suomalaisista kotieläintiloista välttäisi sen.

Voimme myös pyrkiä muokkaamaan säädöksiä niin, että tukikatosta voi vähentää palkat ja tietyt tuet. Tämä on hallinnon kannalta monimutkaisempi malli. Suomen kannalta olisi ratkaisevaa, että tuotantoon sidotut tuet voisi vähentää ja työn kustannukset täysimääräisesti mukaan lukien urakointityöt.

Maatalousvaliokunnan ratkaisu tukikaton ongelmiin on hoitaa tukien tasaaminen uudelleenjakotuen kautta. Näin ollen jäsenmaa saa jättää tukikaton soveltamatta, jos se ohjaa kymmenen prosenttia suorista tuista uudelleenjakotukena suurilta tiloilta pienille tiloille. Suomessa tämä prosenttiluku pitäisi vielä ainakin puolittaa, jottei tukien tasaaminen vääristäisi muuta tukipolitiikkaa.

Lopulliset päätökset yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yksityiskohdista siirtyvät seuraavalle kaudelle. EU-parlamentti tulee syksyllä käsittelemään cap-uudistuksen asetukset täysistunnossa, jolloin kantoja voidaan vielä muuttaa. Keskustelut alkavat instituutioiden välillä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Tämä tarkoittaa sitä, että tuki­kattoon ja muihin Suomelle tärkeisiin kysymyksiin voi ja pitää edelleen vaikuttaa.

Seuraava hallitus on Suomen ruoantuotannon tulevaisuuden kannalta paljon vartijana. Väitän, että jokainen suomalainen haluaa syödä lähiruokaa. Maatalouspolitiikassa tämä tarkoittaa Suomen erityis­poikkeusten ymmärtämistä ja niiden eteenpäin viemistä niin Brysselin pöydissä kuin kotimaan maatalous­politiikassa.

Jos tukikatto tulee, on kansallisesti tuettava niitä, joihin leikkuri osuu.

Elsi Kataineneuroparlamentin jäsen (kesk.)

Euroopassa 80 ­prosenttia ­kaikista maatalous­tuista menee vain 20 prosentille tiloista.