Viisastelijat viljelijää syyllistämässä

Maaseudun Tulevaisuuden Viikonvaihde-liitteessä (MT 4.1.), jota lehden pääkirjoitus (7.1.) osittain referoi, annettiin ymmärtää, että syy viljelijöiden vaikeuksiin olisi suurelta osin näiden taloudellisessa osaamattomuudessa ja kyvyttömyydessä johtaa tilaa.

En saata jälleen kerran olla ihmettelemättä, kuinka puutteellinen ja ohut ymmärrys ruuantuotannon syvimmästä olemuksesta on suuren yleisön lisäksi myös monilla lukeneilla ja korkeaa oppia saaneilla talouselämän ja tiedemaailman edustajilla. Tuijotetaan osatotuuksiin ja reagoidaan niihin, jolloin kokonaisuus jää huomiota vaille.

Nälkä on ihmisen ikiaikainen seuralainen ja pahin uhka, jonka rinnalla ilmastonmuutoskin on vain lasten leikkiä. Kehittyneissä maissa tämä uhka on kuitenkin ruokaa yli tarpeen tuottamalla ja ylijäämät varastoimalla onnistuttu viime ajat torjumaan, niin että sen olemassaolo on samalla vaipunut unohduksiin. Uhka ei kuitenkaan ole poistunut minnekään.

Aina silloin tällöin joku viisas esittää vaatimuksen ruuantuotannon sopeutumisesta markkinatalouteen. Miten sellainen tuotanto, jolta maailmanlaajuisesti on poistettu markkinatalouteen olennaisesti kuuluva ja hintoja korjaava pula, voisi sopeutua markkinatalouteen?

Maataloutta on meillä valtiovallan taholta säännelty niin kauas kuin silmä siintää. Valtiovallan korkeat edustajat ovat myös esittäneet, että ainoa keino tilan tulevaisuudessa säilyä ja kukoistaa, on laajentaa tuotantoa.

Myös EU investointituillaan sitoi viljelijän turpeeseen ja tuottamaan. Nyt kun tämän politiikan järjettömyys alkaa näkyä viljelijän elämässä, näillä tahoilla vain levitellään käsiä.

On totta, että suuri osa viljelijöistä ei ymmärrä talouden lakeja. Jos he ymmärtäisivät, olisivat monet korkeiden virkamiesten suosittelemat laajennusinvestoinnit jääneet tekemättä.

Tässä tilanteessa on sekä jälkiviisasta että sydämetöntä kehottaa ongelmissa olevaa hylkäämään ammattinsa ja kotinsa ja vaihtamaan alaa. Mihin tämä nykypäivänä sitten vaihtaisi?

Jos kaikki huonosti menestyvät viljelijät nyt todella vaihtaisivat alaa, olisi Suomi huutavassa hukassa! Elintarviketeollisuudessa olisi raaka-ainepula, kaupoissa tyhjiä hyllyjä ja kauppatase reilusti miinuksella.

Ongelman ydin on, että ruuantuotanto Suomessa ei ole kannattavaa. Tämä johtuu epäreilusta kilpailutilanteesta maailmankaupassa liikkuvien, epämääräisillä vaatimuksilla tuotettujen ja alle edullisimpienkin viljelyalojen tuotantokustannusten hinnoiteltujen ylijäämäerien kanssa, joita hyödyntämällä keskittynyt kauppa on painanut ruuan hinnan epärealistisen alhaiseksi.

Tilannetta viljelijän osalta pahentaa vielä neuvotteluvoimaltaan ylivoimaisen kaupan kohtuuton osuus ruuan hinnasta.

Päinvastoin kuin kirjoituksissa sanotaan, on yksityisellä viljelijällä lupa odottaa, että joku, tässä tapauksessa edun ruuan turvallisuudesta ja riittävyydestä saava yhteiskunta, ratkaisee kannattavuusongelman ennen kuin se ehtii tasolle, josta paluuta ei ole.