Uotiloiden navetassa tuoksuu öljy

Emäntä Merja Uotilan navetassa majailee nykyisin prätkärivistö. 

Kylillä

Uotilan Merja ohjaa vieraan kohti navettaa. Ei, sieltä ei kuulu lehmän ammuuu, eikä hevosen hirnunta, eikä ilma edes tuoksu eläimelliseltä. Navetan perältä, pressuoven takaa paljastuu rivi vanhoja moottoripyöriä ja aikamoinen liuta mönkijöitä. Merja istahtaa vuosimallin 1952 Royal Enfieldin leveän satulan päälle ja päristelee jo mielessään kesäisellä hiekkatiellä.

”Älä edes kysy”, Merja ennättää sanomaan. ”Näillekin on oma tarinansa.”

Tarinoita hänellä riittää. Merja on nimittäin seitsemän lapsen äiti, maatilan emäntä, tanssija, musikaalien ohjaaja, kirjoittaja ja paljon muuta.

Keltaisen työhuoneen seinällä komeilee Sauli Niinistön kuva muiden muistojen joukossa, kirjahylly pursuaa kirjoja. Ikkunan edessä ei ole perinteisiä verhoja; niiden tilalla on ohut, punainen sifonkihuivi, valkoiset, kiiltäväpintaiset saapikkaat ja aurinkolasien kokoelma.

”Timppa, miten paljon meillä olikaan mansikkaa isoimmillaan”, Merja huikkaa miehelleen.

”Kaksi ja puoli hehtaaria”, kuuluu viereisestä huoneesta.

Helsinkiläispariskunnan tie Hauhon Alvettulan kylään on yhtä viehättävä kuin tie, joka johtaa Huhtamon tilalle. Merjalla oli nimittäin vielä parikymmentä vuotta sitten tanssikoulu pääkaupungissa, ja hänen miehensä myi vanhoja autoja ja Harrikoita.

Sitten pariskunta muutti Askolaan. Eräänä päivänä Merja istui huoltoaseman kahviossa ja luki Maaseudun Tulevaisuutta, kun silmiin osui ilmoitus maatalouskoulusta.

”Minulla ei ollut mitään hajua maaseudun elämästä.”

Kahden vuoden koulunkäynnin aikana pariskunta päätti etsiä oman maatilan. 90-luvun alussa he kävivät katsomassa Huhtamon tilaa, eikä asiassa ollut sen jälkeen mitään epäselvää. He päättivät ruveta luomuviljelijöiksi. Pian tilalla kasvoi viljaa, mansikoita ja valkosipulia.

”Otimme kuitenkin myös lehmiä ja tilan pito muuttui karjapainotteiseksi.”

Viime vuonna Uotilat luopuivat lehmistä ja hevosesta. Aikansa kutakin, Merja toteaa. He päättivät jatkaa viljelijöinä.

Perheen seitsemästä lapsesta, iältään kolmen ja 28 välillä, neljä asuu kotona. Merja sanoo, että hän on tavallinen niuhottaja-äiti; hän huolehtii perinteiseen tapaan siitä, että kaikki syövät ruokansa, mutta askarrella ja leikkiä hän ei osaa.

Askartelun sijaan Merja on tehnyt musikaaleja hauholaisten nuorten kanssa jo kymmenen vuoden ajan. Huhtikuun loppupuolella ensi-illan saa Merjan kirjoittama Lumiukko on the rocks -musikaali.

”Nuoret on aivan mielettömiä. He ovat sitoutuneet tähän täysillä”, Merja kehuu.

Ohjauksen ohessa Merja soittaa bassoa yli 40-vuotiaiden naisten 2Teho-bändissä. Basisti toteaa, että viime kesä meni Rappiolla-kappaletta rämpytellessä. Hän myös kirjoittaa paljon ja opiskelee luovaa kirjoittamista avoimessa yliopistossa.

Merja sanoo olevansa onnellinen. Hän virnistää, että hän kyllä ymmärtää Uotilan arvon.

”Ensi syksynä lähdemme koko perhe Kreikkaan katsastamaan tilannetta. Olisi kiva pitää talvisin rokkibaaria Rodoksella. Musiikkia ja ihmisiä. Ihmiset on kivoja”, Merja summaa ja jostain syystä hänen sanomanaan ”rokkibaari Rodoksella” kuulostaa täysin uskottavalta.