Metsissä tehtävä kompromisseja

Monille luonto on tärkeä, myös minulle. Ymmärrän kuitenkin ammattini kautta hakkuiden merkityksen myös kesäaikaan. Hakkuilla on suuri merkitys metsänomistajan ja koko Suomen talouteen. Metsä­taloudesta saatu tulo on elin­ehto muun muassa hakkuukoneyrittäjille, kuljetus- ja huoltoyrittäjille ja metsureille.

Metsäteollisuuden puuhuolto on riippuvainen ympärivuotisista hakkuista. Jos kaikki hakkuut keskeytettäisiin lintujen pesintäaikaan eli touko- ja kesäkuuksi, tämä olisi katastrofi metsäteollisuudelle sekä kaikille yrittäjille.

Tehtaiden puunhuolto vaatii ympärivuotista puun­korjuuta. Tämä vaatii tasapainoa luonnon ja metsätalouden välillä.

Mitä pitäisi tehdä? Kevääseen sekä kesään liittyviä hakkuita kun ei yksinkertaisesti voi välttää yllämainituista syistä. On vain yritettävä tehdä kompromisseja.

Metsälaki (10 §), Luonnonsuojelulaki sekä metsäsertifiointi määrittävät suojelukohteet. Tämän päivän hakkuissa tehdään tekopökkelöitä eli kuolleeseen havupuuhun tai elävään lehtipuuhun tehdään noin 4–5 metrin kanto.

Metsiin jätetään järeitä haapoja, raitoja sekä maapuita eli jo kaatuneita, kuolleita runkoja jätetään. Näissä lahoavissa sekä elävissä jättöpuissa kuhisee elämää.

Kun suunnittelen kesähakkuisiin sopivia leimikoita, pyrin ottamaan luonnon huomioon jättämällä riistatiheikköjä, lepikoita ja kosteikoita. Pyrin ottamaan huomioon sekä luonnon että suomalaisten riippuvuuden metsästä.

Kompromisseja täytyy valitettavasti tehdä, jotta me suomalaiset saisimme tuloja metsästä ja samalla luonto voisi hyvin.