Tulevaisuuden ruokaa

Yhdysvalloissa hyönteisistä on jalostettu proteiinipatukoita. 

Argentiinan torakka on todellinen herkkupala. Keitettynä sisältä saa rapumaisen lihan. 

Kuivatut kenttäsirkat sopivat lihan korvikkeeksi moneen ruokaan. 

Hyönteisravinnolla voitaisiin nostaa proteiinin omavaraisuutta Euroopassa. Korkean proteiinipitoisuutensa ansiosta hyönteiset ovat monissa Aasian maissa erityisesti lasten ruokaa. 

Hyönteistalousyrittäjä Santtu Vekkeli uskoo, että Suomessakin tuotetaan pian hyönteisiä ravinnoksi. 

Kouvolalaisen omakotitalon keittiössä sirittää heinäsirkkoja muovilaatikossa. Toisessa laatikossa epäilyttävästi liikahtelevien kaurahiutaleiden alta paljastuu pulskan näköisiä jättijauhopukin toukkia. Pakko myöntää, hiukan hirvittää ajatus pistää toukkaa haarukkaan.

Tähän asti hyönteisiä on syöty ja tuotettu lähinnä Aasiassa, jossa ne ovat perinteinen ja arvostettu elintarvike, mutta Suomesta ponnistaa markkinoille uusi haastaja.

Elintarviketieteilijä Santtu Vekkeli on kehitellyt kotinsa kellarilaboratoriossa Kouvolassa nykyaikaista teknologiaa ja automaatiota hyödyntävää hyönteisten tuotantotapaa, jolla toukkia olisi kannattavaa tuottaa tulevaisuudessa Suomessakin.

”Proteiinia hyönteisissä on kuin lihassa, ja niitä on halpaa ja helppoa kasvattaa”, Vekkeli kertaa hyönteisravinnon hyviä puolia.

Maailman paisuva väestömäärä tarvitsee tulevaisuudessa ruokaa, jota voidaan tuottaa tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti.

Siinä syitä, miksi ajatukseen sirkoista, toukista ja koppakuoriaisista lautasella kannattaisi alkaa totutella.

Euroopassa hyönteisruuasta on tosissaan pöhisty vasta pari vuotta. Maailmalla hyönteiset kuuluvat kuitenkin yli kahden miljardin ihmisen ruokavalioon.

Muun muassa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on kehottanut ihmisiä syömään enemmän hyönteisiä.

Aasiassa hyönteisravinto on ollut lähinnä kokonaisten hyönteisten hyödyntämistä, mutta viime vuosina etenkin Yhdysvalloissa tuotteita on alettu jalostaa pidemmälle patukoiksi ja jauhoiksi.

Vekkelin kahvipöydässä on tarjolla ulkomailta tilattuja hyönteispatukoita. Niiden maku ja ulkomuoto eivät juuri eroa suomalaismarkettien proteiinipatukoista.

”Hyönteiset ovat törkeän hyvän makuisia”, Vekkeli kehuu. ”Hyönteiset maistuvat sille, mille ne pistetään maistumaan.”

Näytösmielessä yrittäjä valmistaa keittiössään oman bravuurinsa: hyönteisjauhoista valmistetut pannukakut. Hyönteisen makua niistä ei erota, vaan letut maistuvat sille mille pitääkin, eli banaanille.

Kokonaisissa hyönteisissä voi sen sijaan maistaa, mitä eläimelle on syötetty viimeisien elinpäiviensä aikana, hyönteisiin hurahtanut mies väittää.

Vaihtolämpöiset hyönteiset käyttävät saamansa ravinnon tehokkaasti kasvamiseen. Esimerkiksi nauta tarvitsee lihakilon tuottamiseen monin verroin rehua hyönteisiin verrattuna.

”Hyönteisiä mahtuu pieneen tilaan paljon, ne viihtyvät pimeässäkin ja ruuaksi niille kelpaa lähes mikä tahansa”, Vekkeli luettelee hyönteiskasvatuksen hyötyjä.

”Hyönteisten tuottaminen ei vaadi monimutkaista infrastruktuuria eikä kylmäketjua, ja niiden teurastuksen oppii kuka tahansa.”

Vettä hyönteistuotannossa kuluu äärimmäisen vähän, sillä monet hyönteiset eivät tarvitse vettä lainkaan. Hyönteisfarmien kasvihuonepäästöt ovat murto-osa karjankasvatuksesta.

Eduistaan huolimatta hyönteisten kasvattaminen ihmisten tai eläinten ravinnoksi on EU:ssa toistaiseksi kiellettyä.

Euroopan maista ainoastaan Hollanti, Belgia ja Iso-Britannia ovat sallineet hyönteistuotannon omassa lainsäädännössään, Saksassa ja Ranskassa on raoteltu ovia ensimmäisiin hyönteisravintoloihin.

Suomessa öttiäisiä mielivän on toistaiseksi etsiydyttävä hyönteisharrastajien kaappikasvattamoille tai tilattava elintarvikkeita ulkomaisista verkkokaupoista, hyönteisasiantuntija neuvoo.

Aasian lisäksi hyönteisravinnon tuottaminen kasvaa kovaa vauhtia Yhdysvalloissa.

Vekkelin mukaan Suomessakin teollisuus ja sijoittajat suhtautuvat alaan myönteisesti, ja hyönteisruuan ympärille on kehittynyt lyhyessä ajassa oma underground-kulttuuri.

EU:ssa hyönteisravinnon kieltävää uuselintarvikesäädöstä tarkastellaan seuraavan kerran syksyllä. Ennen kuin hyönteisistä voi tulla osa ruokatuotantoa, pitäisi kuitenkin päättää alan yhteisistä standardeista ja syöntisuosituksista, Vekkeli sanoo.

Hyönteisravinnon yleistymistä jarruttaa muun muassa tutkimustiedon vähäisyys. Vaikka hyönteisistä tiedetään yleisesti paljon, ravitsemukseen liittyviä asioita on tutkittu vähän.

Kuten missä tahansa elintarviketuotannossa, hygienia on tärkeää, Vekkeli korostaa. Hyönteiskasvattamossa sairastunut toukka tai sirkka siirtää tautipatogeenin kuitenkin herkästi muihin kasvattamon hyönteisiin ja pilaa hyönteiserän.

Entä voisiko hyönteiskasvattamosta karata luontoon vieraslajeja? Siitä ei ainakaan ole näyttöä, vaikka esimerkiksi jauhopukin toukkia on kulkeutunut koteihin jauhopussien mukana vuosikymmeniä.

Santtu Vekkelin perustaman Pohjolan hyönteistalous Oy:n markkinat ja rahoittajat ovat tällä hetkellä lähes sataprosenttisesti Aasiassa.

Yritys on erikoistunut muuttamaan vanhoja teollisuushalleja ja maatiloja tulevaisuuden ravintoeläimille sopiviksi nykyaikaisiksi tuotantotiloiksi.

Aasiassa hyönteistuotanto perustuu yhä käsityöhön ja teollisuus on kehittymätöntä. Tyypillisesti hyönteisiä kerätään luonnosta ja perataan käsin syömäkuntoon.

”Meidän tuotteemme perustuu avaimet käteen -periaatteeseen. Hyönteisfarmit ovat hyvin samankaltaisia kuin esimerkiksi broileritilat: tuottaminen on tehokasta ja tapahtuu pienellä pinta-alalla. Laitteisto ja eläimet liisataan tilalle”, Vekkeli selittää.

Tällä hetkellä kouvolalaiskodin kellarissa ei ole muutamien hyönteislaatikoiden lisäksi muuta kuin pari pahvilaatikkoa. Pohjolan hyönteistalous on paraikaa muuttamassa suurempiin liiketiloihin Kouvolaan.

Aasialaiset rahoittajat uskovat Euroopan hyönteisvillitykseen ja luottavat länsimaiseen elintarviketeknologiaan. Rahoitusta ei ole ollut vaikea saada, Vekkeli toteaa.

Yrityksen ensimmäinen vuosi on mennyt tuotteiden kehittelyssä. Vekkelin lisäksi yrityksessä työskentelee yksi kokopäiväinen työntekijä ja kolme osa-aikaista.

Suunnitelmissa on avata sivukonttori Aasiaan, lähemmäs asiakkaita, ja pian päästään toivottavasti myymään ensimmäisiä valmiita hyönteistuotantolaitoksia.

Kuvausta varten Vekkeli hakee kellarista todellisen hyönteisharrastajan herkkupalan. Muovilaatikkoon tulviva valo saa aikaiseksi jalkojen rapinaa, kun kymmenet miehen peukalon kokoiset torakat säntäävät suojaan.

”Nämä ovat monen hyönteisharrastajan ehdotonta herkkua. Kypsäksi keitetyn torakan vatsa avataan, ja sisältä saa katkarapua muistuttavan lihan”, Vekkeli kuvailee.

Rapumaiseen ruokaan viittaa sekin, että myös äyriäis- ja hyönteisallergia kulkevat tutkimusten mukaan käsi kädessä.

Ja onhan hyönteisiä syöty Suomessa ennenkin, muun muassa muurahaisenmunia ja heinäsirkkoja, Vekkeli muistuttaa. Hyönteisiä voi asiantuntijan mukaan kerätä luonnosta pannulle myös itse, mutta lajit pitää ehdottomasti tuntea tarkasti.

”Hyönteisten joukossa on myös myrkyllisiä, joten ne pitää tuntea samalla tavalla kuin sienet.” FAOn syötävien hyönteisten listalla on tällä hetkellä yli 2 000 hyönteislajia.

Mutta miten pitkään menee, ennen kuin suomalaiset hullaantuvat hyönteisistä kuin elokuisesta rapukaudesta?

”Siihen, että hyönteiset olisivat lihaan verrattava raaka-aine, menee ainakin 20 vuotta”, Vekkeli arvioi.

Elintarvikekasvattamoja yrittäjä odottelee syntyvän Suomeen seuraavan viiden vuoden aikana, rehutiloja sitäkin aikaisemmin.