Nämä läksyt kannattaisi jokaisen aikuisen käydä läpi
Kun olet käynyt läksyt läpi, Heli Laaksonen antaa sinulle vielä harjoitustehtävän ja lopuksi saat pienen jouluisen mielikuvanotkistelun.
Oletko täysinoppinut mobiilikansalainen? Kuva: Sanne KatainenKun pidän ihmisille kirjoituskurssia, kyselen alkuun, millaisina kielentaitajina he itseään pitävät. Monet vastaavat: nooo, koulun äidinkielen ainekirjoituksesta sain usein ysin.
Kurssilaisteni äikän tunneista on vierähtänyt kymmeniä-kymmeniä vuosia. Silti oma taito määritellään sen kautta, mitä koulun todistuksessa joskus luki.
Koulussa opitut istuvat tiukassa. Pitkään päntättiin, että alkaa huutaa on oikea muoto ja alkaa huutamaan on väärä. Aivan alkaa itkettää, kun kuulee, että vuodesta 2014 Suomen kielen lautakunta on hyväksynyt molemmat muodot.
Oppimisen jälkeen tulee oppia lisää, vääräksi osoitettu vanha tieto tulee unhoittaa ja omaksua tilalle uusi (maamyyrä ei ole maamyyrä vaan kontiainen.)
Maailman kärryt rytyyttävät outojen maisemien halki – kyydissä pitäisi silti pysytellä.
Eteemme lykätään heppoisilla evästyksillä uudistuksia, systeemejä ja tekniikkaa. On uudet puhelimet, etävastaanotot, muuttuvat ohjelmistot, itsepalvelukassat, asemien automaatit, joista on vain itsenäisesti otettava selvää, että pääsee asiassaan eteenpäin.
Sivumennen sanoen kestettäväksemme on langetettu myös uudet liikennemerkit, jotka ovat kyllä tunnistettavia, mutta muotokieleltään masentavia.
Ne tietyömaan merkitkin! Miten reippahasti siinä entisessä merkissä harteikas tiätyämiäs lapioikaan hiekkakasaa. Uudistetussa kyltissä töppöjalkainen pallopää tyrkkii haluttomasti lusikallaan pientä kekoa.
Koulunpenkillä oli se onni, että kun alettiin opetella uutta, oli paikalla joku, joka jo osasi – opettaja!
Kun ruotsin kielen ope alusti epäsäännöllisten verbien listaa, hän lupasi, että ne jäävät rotlana mieleen, kun jaksaa vain kerrata. Ihan tosi! Ha har hade haft. Ge ger gav givit. Elva tolva luppakorva.
Missä on ope nyt, kun meitä velvoitetaan mobiilikansalaisiksi? Älylaitteiden myötä saa toki tekniset ohjeet, mutta tärkein puuttuu: sisällön käyttöopastus.
Yleisenä ohjeena on annettu se, että netissä liikkuessa tulee olla valpas. Mitä tärkeämmästä asiasta – ihmissuhteista, yhteiskuntarauhasta tai pankkitilistä – on kyse, sitä valppaampi.
Jos olisin opettajana nyt (tällä palstalla saan olla!), antaisin valppauden tunneilla lisäläksyjä. (Mikäli on täysoppinut valpas, voi siirtyä suoraan viimeisen kappaleen tehtävään.)
Läksyksi tulee: "Nykyinen internet on mainoksia, huijauksia ja faktoja vaihtelevasti vilisevä tiheikkö, ei mikään suora ja siliä tiedon valtatie."
Mitä se on?
Älä oikopäätä usko ylintä vastausta, ensimmäiseksi saamaasi linkkiä. Hakukonepalvelut ovat korruptoituja. Hakutulos, joka Googleen pompahtaa esittämään oikeaa vastausta, on se, jonka näyttämisestä on maksettu eniten mainosrahaa.
Maksettujen sivujen jälkeen annetaan ehdotuksia, jotka ovat peräisin eniten käytetyiltä sivuilta. Tiedot voivat olla joko oikeita tai vääriä.
Arvioi, onko jollakin oma lehmä ojassa tai oma traktori tarjouksessa. Jollei tekijää löydy, kannattaako sivuun luottaa?
Harjoitustehtävä: Naputa hakukenttään sanat: Paras klapikone. Todennäköisesti kone suosittelee ensin isojen firmojen kampanjatuotteita. Sitten löytänet klapikonevertailun, jonka huomaat pian kauppiaan itsensä tilaamaksi.
Klikkailemalla päädyt ehkä sivustolle, jossa klapikoneen käyttäjät keskustelevat aiheesta – joskus jopa rehellisesti ja sivistyneesti.
Faktaakin netissä on. Sen seulomiseen vain kuluu aikaa, vaivaa, tupakkia ja epäluuloa.
Mainosten lisäksi harhautusten määrä ja oveluus on verkossa nousussa. Puijariprinssien kosinnoille osataan jo nauraa, mutta mitä pitäisi ajatella, jos saa sähköpostiinsa helilaaksoselta tarjouskupongin seksivälinekauppaan? (Mää sain semmose ittekki.)
Mihin joutuu, jos haksahtaa? Entä mitä käy helilaaksosen maineelle? Hjälp! Tämän open taidot päättyivät tähän!
Voisiko olla läksynä ottaa hallitusti askelia taaksepäin: vähemmän netin sudenkuoppia, enemmän vastuullista mediaa ja kasvotusten tavattuja hymykuoppia?
Se on varmaa, että älylaitteiden aikakaudellakaan omaa ajattelua ei voi kytkeä pois päältä – nyt oman pään pääomaa vasta tarvitaankin.
Nettiin saattaa kuka tahansa, ilmaiseksi ja sekunnissa lähettää mitä tahansa.
Siksi riippumattomalla lehdistöllä ja tietokirjoilla on tärkeä paikkansa. Niissäkin voi olla joskus erheitä, mutta tekijän nimi on esillä, ja hän on kustantajansa kanssa vastuussa kirjoittamastaan.
Voisiko olla läksynä ottaa hallitusti askelia taaksepäin: vähemmän netin sudenkuoppia, enemmän vastuullista mediaa ja kasvotusten tavattuja hymykuoppia?
Sellaista kotitehtävää on vaikea tehdä yksin, vaikka olisi tahtoa ja tahdonvoimaa. Maltillistamiseen tarvittaisiin joukkovoimaa, lainsäädäntöä ja esivaltaa.
Lopuksi läksyksi tulisi liikuntaa. Nyt kun olet fundeerannut lehden ääressä tai laitteen yllä pitkät pätkät, nouse ylös ja tee jouluvoimistelu.
Kuvittele kuusi. Ripusta kurkottamalla latvaan tähti. Lisää neljä joulupalloa alaviistoon vasemmalla kädellä, neljä enkeliä yläviistoon oikealla kädellä.
Kierrä hopeanauhaa oksille niin että ranka rutisee. Lisää kuusenjalkaan kasteluvettä syvällä kumarruksella ja suorista alusmatto, sitten selkä.
Notkia joulumiält kaikil!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
