Kiekkoliitto jatkaa urheilun kaaosta

Mielipide

12.5.201702:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Vain harvassa maailman maista jalkapallo ei ole ykkösurheilu. Suomi on yksi näistä. Meillä tärkein laji on jääkiekko. Ja tähän asiaan on syytä suhtautua vakavasti. Erityisesti nyt.

Leijonien kisamenestys koskettaa suomalaisten kansallista identiteettiä syvästi. Olemme viime vuosikymmeninä tottuneet menestymään. Jopa niin, että mitali ei ole enää mitään. Voittaa pitäisi.

Osalle kansasta kiekko on samantekevää. Toisaalta sekin on samantekevää, koska reilusti yli puolet suomalaisista seuraa aktiivisesti jääkiekon suurkisoja. Se on enemmän kuin missään lajissa tai muussakaan kulttuurissa.

Huippu-urheilussa on tarkoitus menestyä ja Jääkiekkoliitto on harvoista suomalaisista urheilujärjestöistä kyennyt organisoidusti tähän.

Kiekko on myös merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kymmenissä tuhansissa suomalaisissa perheissä pelaajat ja heidän vanhempansa uhraavat huomattavan määrän aikaa, vaivaa ja rahaa harrastuksen pariin. Tuloksena on pääosin vastuullista nuorisotoimintaa ja verratonta yhteisöllisyyttä. Maajoukkueiden menestys on tässä toiminnassa merkittävä esikuva.

Koskaan leijonien otteiden seuraaminen ei ole ollut erityisen rentouttavaa puuhaa, mutta nyt aluillaan on kohtalainen katastrofi. Nuoren päävalmentajan Lauri Marjamäen on ollut määrä nuorentaa maajoukkue ja uudistaa samalla suomalaisen voittamisen kulttuuri. Lopputuloksesta uhkaa kuitenkin tulla tavoitteen vastakohta.

Tähän asti esitys on ollut ilotonta, tylsää ja tasapaksua puurtamista, jonka ainut säihke on taipumus panikointiin. Tätä ei suomalaisen kiekkofanin tai lajiin innostuneen juniorin tarvitse kestää.

OP-pomo Harri Nummelan johtaman kiekkoliiton on syytä herätä. Jo ennen MM-kisoja Marjamäen miehistön otteet olivat hontelot ja tuoreessa muistissa on myös alle 20-vuotiaiden MM-kisat, jotka päättyivät täydelliseen epäonnistumiseen. Päävalmentaja Jukka Rautakorpi sai potkut kesken turnauksen ja sarjapaikka säilyi vaivoin niukalla voitolla Latviasta.

Sekä Marjamäki että Rautakorpi olivat kiekkoliiton avainhenkilöitä, joiden johdolla Suomen menestyslajin menestykselle oli määrä luoda tulevaisuuden näkymä. Kiekko on myös tärkeä osa Suomen talviolympialaisprojektia.

Aikaa olympialaisiin on alle vuosi ja huolimatta poikkeuksellisen taitavista yksilöistä, jotka pelaavat sekä NHL:ssä että Venäjällä, maajoukkueet alisuoriutuvat. Pahasti.

Kiekkoliiton ongelmat ovat osa Suomen huippu-urheilun suurta kaaosta. Rion olympialaisten mahalasku oli totaalinen. Huippu-urheilujohtaja Mika Kojonkosken epäselvät filosofoinnit eivät enää riitä. Resurssien priorisointi olisi viimein tehtävä ja tulosta olisi tultava. Sitä haluaa myös olympiakomitean uusi puheenjohtaja Timo Ritakallio.

Lohduton tilanne ei toki ole. Urheilun seuraaminen perustuu toivoon, ja kiekkoliitonkin plakkarissa on kuluvalta vuodelta alle 18-vuotiaiden MM-hopea ja naisten maajoukkueen MM-pronssi. Periaatteessa on mahdollista, että Marjamäen porukkakin vielä ryhdistäytyy.

Pelin henki on kuitenkin selvä. Suomalainen huippu-urheilua seuraava yleisö haluaa menestystä. Tätä kiekkoliiton ja olympiakomitean on sille tarjottava.