Suomessa on kahdenlaisia kasvuyrityksiä

Suomessa on tilaa vain yhdelle totuudelle kerrallaan, mutta vastakohtaisuuksia tähän maahan mahtuu.

Kasvuyrittäjyys eli liikevaihdon, tuotevalikoiman, asiakaskunnan ja voiton kasvattaminen huimaan vauhtiin on aina muodissa. Startup-yritykset ovat tulevaisuuden toivo. Etenkin mobiilialalla hankkeita tuntuu syntyvän tihenevään tahtiin. Suomessa kasvuyrittämisen edellytykset ovat kuulemma hyvät.

Samaan aikaan perinteisellä kasvuyrittämisellä, eli sadon ja karjan kasvattamisella ei mene hyvin. Maatalouden kannattavuus on heikko ja ahdinko sietämätön. Puhutaan jo tilojen tulevasta konkurssiaallosta. Suomessa kasvuyrittämisen edellytykset ovat kuulemma huonot.

Ainoa pysyvä asia on muutos. Sitä niin perinteiset kuin uudetkin kasvuyrittäjät todella joutuvat hakemaan. Käytännössä muutos voi toteutua kahta kautta: joko uudistumiseen on hyvät kannustimet tai jokin ulkoinen tekijä pakottaa kehittymään.

Startup-viritelmät hakevat muutosvoimansa hyvistä kannusteista. Jokainen aamu on uusi mahdollisuus kehittää liiketoimintaa, joka muuttaa maailmaa. Maataloudessa puolestaan pitää keksiä jotain uutta, mielellään nyt heti, jotta tilat pysyvät hengissä.

Poliitikot puhuvat korkean jalostusarvon tuotannosta tilojen talouden pelastajana. Se ei ole huono ajatus, mutta väkisinkin tulee mieleen, ettei uusien ideoiden kehittelyyn liikene voimavaroja tyhjällä vatsalla. Jos kädet ovat koko ajan täynnä töitä, on hankalaa hahmotella nerokkaita mahdollisuuksia.

Sanapari "hyvä pöhinä" kuvaa osuvasti vain startup-kasvuyritysryhmän ilmapiiriä.

Jos uudenlainen kasvuyritys ei menesty toiminnassaan, se voidaan haudata varsin nopeasti. Maatila taas ei ole luonteeltaan startup, jonka liikeidean voi seuraavana kesänä kääntää 180 astetta ympäri ja aloittaa alusta.

Taloustieteen oppien mukaan voidaan perustella, ettei liiketoimintaa itsessään kannata tukea. Tappioita keräävän toiminnan pitää konkurssin kautta väistyä kannattavampien yritysten tieltä. Sujuvasti ja suoraan ajatus soveltuu startupeihin ja pidemmällä aikavälillä toki myös kaikkiin muihin yrityksiin.

Kylmä teoria jättää luonnollisesti huomiotta kuluttajille ruoantuotannon tukemisesta koituvan hyödyn ja sen, ettei maatilalta lähdetä uusi töihin noin vain. Rakenteellista jäykkyyttä voi tarkemmin katsomattakin havaita, kun tiloilla on satavuotiset perinteet ja isot pankkilainat.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole luoda turhaa vastakkainasettelua uuden ja perinteisen kasvuyrittäjyyden välille. Suomessa tarvitaan kumpiakin.

Startupeilla ja maatiloilla on myös paljon yhteisiä piirteitä. Yksi on yhteisöllisyys. Maatiloilla yhteisöllisyyttä on vaalittu jo vuosisatoja siitä yksinkertaisesta syystä, että työnteko vaatii useamman käsiparin.

Espooseen keskittyneen startup-kulttuurin ydin on yhteisessä tekemisessä, verkostoitumisessa ja massatapahtumissa. Kun ihmisiä tuodaan riittävästi yhteen, syntyy mielten törmäyksestä jotain uutta. Kaikki ideat eivät kanna, mutta silloin voidaan keksiä jotain uutta.

Ja kaikkialla uuden luominen on loppujen lopuksi samanlaista. Tänään on tehtävä lujasti töitä, jotta huomenna kasvaisi.