Lahjojen jakamisen aika

Miten on mahdollista, että Suomen päättäjät aina palaavat iloisina EU:n parrasvaloihin ja helmoihin kiusattavaksi. Tai ainakin tavallinen suomalainen veronmaksaja kokee näin.

On niin kuin perheessä jaettaisiin lahjoja ja vaikkapa Giuseppe saa Playstationin ja Juan saa uusimman kännykän, mutta pikku-Jussi saa suklaa­levyn. Mutta voi surkeus, rahat ovat vähissä ja Jussin täytyykin tyytyä tikkariin. Voi voi sentään, rahat eivät kyllä riitä millään kaikkiin lahjoihin, vaan Jussin säästötililtä on pakko ottaa puolet rahoista, vaikka lain mukaanhan se on ryöstö.

Jussi on kuitenkin iki­onnellinen, ja osallistuu ihan mielellään seuraaviinkin lahjanjakoihin. Giuseppe ja Juan eivät ole tyytyväisiä, vaan haluavat seuraavassa jaossa paljon parempia lahjoja. Itse nämä isot pojat eivät edes halua kuulua suureen perheeseen, paitsi lahjanjaon aikaan.

Onko meillä toivoa?