Sote pyrkii vahvistamaan peruspalveluja

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus (sote) on Suomen terveydenhuollon ja koko sosiaali- ja terveysalan suurin reformi sitten kansanterveyslain, jonka jälkeinen järjestelmä terveyskeskuksineen ja sairaaloineen toimi pitkään hyvin. Mutta ongelmat alkoivat vähitellen kasvaa, koskien erityisesti lääkäriin pääsyä ja vanhusten huoltoa.

Ongelman taustana viitataan usein väestön ikääntymiseen, mikä onkin eräs tekijä, vaikka ikääntyvä väestö on entistä terveempää. Hyvin tärkeä tekijä on elintason nousun myötä tuleva palvelujen kysynnän kasvu, osin uusien hoitomahdollisuuksien mukana.

Hallinnon ongelmaksi muodostui sen hajanaisuus ja paljolti sen seurauksena sairaalavaltaisuuden kasvu, minkä kääntöpuolena tuli peruspalvelujen ahdinko.

Uudistusta ongelmien ratkaisuun on suunniteltu yli 15 vuotta. Tavoitteesta on pitkästi oltu samaa mieltä: palvelujen järjestäminen laajemmilla alueilla, parempi integraatio sekä peruspalvelujen vahvistaminen. Kuntapohjainen isojen alueiden malli kaatui perustuslakivaliokunnan kannanottoon, minkä jälkeen havaittiin perustuslain sallivan kuntia suuremmat itsehallinnolliset alueet. Nyt hyväksytty malli on tältä pohjalta mutta edellisen kauden esitystä riisutumpi.

Kuluneiden vuosien aikana kulloinenkin oppositio on vastustanut hanketta – usein samoin sanankääntein: uudistuksen on sanottu muun muassa lisäävän kustannuksia, monimutkaistavan hallintoa ja vaikeuttavan hoitoon pääsyä. Pian alkavan uudistuksen toteutus tulee näyttämään miten käy, mutta eduskunnan päätökselle oli vahvat perustelut.

Hallinnon monimutkaistuminen oli outo väite, kun nykyisen lähes kahden sadan eritasoisen järjestäjän tilalle tulee yhtenäisin perustein 22 aluetta. Ja demokratia eli käyttäjien vaikutusmahdollisuudet kasvavat, kun ylin päättäjä on vaaleilla valittu valtuusto.

Kustannuksia tulee toki muun muassa tietojärjestelmien kehittämisestä ja palkkatarkistuksista. Mutta ne ovat paljolti siirtymävaiheen kustannuksia, joita tulisi kehityksen mukana joka tapauksessa. Itse järjestelmä yhtenäisemmällä toiminnalla ja raja-aitojen madaltuessa mahdollistaa ilman muuta kustannustehokkaamman toiminnan. Eli samalla rahalla saadaan enemmän palveluja ja lisää terveyttä.

Sotella on siis hyvä mahdollisuus hillitä kustannusten kasvua, mutta kokonaiskustannukset sinänsä perustuvat viime kädessä eduskunnan myöntämään vuotuiseen budjettiin. Varojen sisäisen jaon pohjautuminen tarveharkintaan on vahvasti perusteltu, vaikka kriteereitä joudutaankin jatkossa kehittämään. Se että useimmat alueet sanovat häviävänsä, puhuu lähinnä tasapuolisuuden puolesta.

Hankalin kysymys on, lisääntyvätkö peruspalvelut tavoitteen mukaan. Kuntavaalikeskusteluissa oli liikuttava yksimielisyys tämän tavoitteen tärkeydestä. Mutta juuri kukaan ei sanonut, miten tämä tapahtuisi, kun kokonaisresurssit ovat rajalliset.

Toimintoja kehittämällä saadaan ilman muuta parannuksia, mutta vasta resurssien lisäys voi olennaisesti vahvistaa peruspalveluja. Juuri tähän antaa sote-uudistuksen hallinnollinen ratkaisu mahdollisuuden, josta on yllättävän vähän puhuttu.

Erilliset päätökset sairaaloiden budjeteista ovat vuosien kuluessa jättäneet peruspalveluille yhä pienemmän suhteellisen osuuden. Kun alueiden sote-budjeteista päätetään nyt kokonaisuutena, on kaikki mahdollisuudet siirtää painopistettä peruspalvelujen suuntaan. Tämä vahvistaa hoitoon pääsyä, auttaa kansanterveyttä, tukee sairaaloiden työtä sekä lisää järjestelmän kustannustehokkuutta.

Sote on niin iso kokonaisuus, että monia osia voidaan kritisoida, ja ongelmiakin ilmaantunee. Mutta kokonaisuus vastaa pitkään esitettyjä tavoitteita, ja kenttä tarvitsee epävarmuuden poistamisen. Monilla alueilla valmistelu on jo pitkällä, ja laki antaa nyt viimein hallinnollisen pohjan lopulliselle valmistelulle ja toimeenpanolle.

Jatkossa tullaan varmaan hiomaan monia yksityiskohtia, mutta hyvän lopputuloksen kannalta ratkaisevaa on hyvä tietoon perustuva johtaminen ja asukkaiden demokraattinen osallistuminen päätöksentekoon, minkä tulisi siirtää painopistettä peruspalvelujen vahvistamiseen.

Käyttäjien vaikutusmahdollisuudet kasvavat, kun ylin päättäjä on vaaleilla valittu valtuusto.