5G:n hiilijalanjälki on iso

Iltalehti julkaisi artikkelin otsikolla Annika Saarikon yllätysveto: EU:n elvytys­miljoonat maaseudun kuitukaapeleihin ja 5G-verkkoihin (IL 20.12.). Siinä Saarikko puolustaa EU:n tukipakettia ja haluaa suunnata rahat maaseudun verkkoyhteyksiin.

Käytännössä on kysymys valokuitukaapeleista. Valtio rahoittaa nopeita nettiyhteyksiä, 5G-yhteyksiä ja kuitukaapelia. Teknologiaa tuntevien ihmisten tehtävänä on pohtia, mikä on 5G-teknologian ja kuitukaapelin suhde. Siitä on olemassa eriäviä ajatuksia, kumpi on parempi, mutta periaate on selvä. Saarikon mukaan rahoituksesta kohdennetaan euroja kansalaisten tasa-arvon, yrittäjyyden, sote-palveluiden ja etätyön onnistumiseen.

Etätyö on tullut jäädäkseen, mutta millä välineillä sitä tehdään?

Koko maan kattava kuitu­kaapeli olisi luotettavin. Kuitukaapeli takaa etätyöläisille tasaisen huippunopeuden. Lisäksi sitä on vaikea vakoilla tai hakkeroida toisin kuin langatonta 5G -yhteyttä. Mikäli etätyöläiset joutuisivat käyttämään 5G:tä samaan aikaan, niin nopeus romahtaisi, ja paikalliset ihmiset altistuisivat turhalle mikroaaltosäteilylle, jonka WHO luokitteli mahdollisesti syöpävaaralliseksi.

EU:n elpymisvälineestä Suomi saa varoja, joista hallitus on päättänyt, ettei millään toimilla saa haitata ilmastotavoitetta. Entä 5G:n hiilijalanjälki? Saksalaiset tutkijat osoittivat että, datan siirrossa valokuitu tuottaa vai kaksi grammaa hiili­dioksidia tunnissa, mutta 5G tuottaa viisi grammaa tunnissa.

Onko yhtään syytä suunnata nuo rahat 5G-verkkoihin?

Etätyö on tullut jäädäkseen, mutta millä välineillä sitä tehdään?